Summa summarum

(You can find this post in English here: SUMMA SUMMARUM)

Eilen 21.01.2023 oli kuulemma uusi kuu sekä kiinalainen uusivuosi. Tämä kiinalainen uusivuosi aloittaa jäniksen vuoden. Jänis edustaa hedelmällisyyttä, runsautta, hyvää onnea, uusia alkuja ja kykyä muuttaa elämän suuntaa nopeasti tarvittaessa. Tämä päivä on siis kaiken kaikkiaan äärimmäisen otollinen reflektoida mennyttä ja jättää se sinne. 

Totuus on, että olen muokannut tätä tekstiä pian puoli vuotta. Niin nopeasti minä muutun sisäisesti ja siksi jotkut kirjoitukset täällä tuntuvat nopeasti jo menneeltä. Koska tämä postaus tuntuu jotenkin merkitykselliseltä, niin olen kirjoitellut ja korjaillut sitä niin kauan kuin on ollut tarvis. Noh, tänään 16.05.2023 teksti on viimein valmis. Nyt siis loppuu "hierominen" ja päästän kiitollisena irti. 

Kuten otsikko jo vihjaakin, halusin kiteyttää kaikkea oppimaani yhden otsikon alle. Samalla voin ylpeänä miettiä mistä lähdin liikkeelle ja miten paljon olen kasvanut vuosien varrella. En pyri enää täydellisyyteen tai henkisyyteen, vaan autenttiseen elämään, jossa hyväksyn kaikki puolet itsessäni. Itselleni kaikki ei aina ole vain "valoa ja rakkautta", vaan minuun kuuluu koko ihmisyyden kirjo. Olen niin ylpeä, että olen pystynyt kohtaamaan koko tunnemaailmani sen pimeimpiä nurkkia myöten. Mitään ei tarvitse enää salata, pelätä tai piilottaa, vaan kaikki puolet minussa saa näkyä ja kuulua. 

Jos jokainen meistä olisi rehellinen ja avoin, maailmassa olisi paljon helpompi elää. Silloin ei tarvitsisi miettiä "mitä toi ajattelee" tai "nyt se suuttuu". Asioista voisi puhua streitisti, kun jokainen ottaisi vastuun omasta olemisestaan. Miten paljon helpompaa ja draama-vapaampaa elämä olisikaan! Jos olisimme sisältä ohjautuvia ulkoisen sijaan, tämä maailma näyttäisi ihan toiselta kuin nyt. 

Tässä blogissa tekstit alkoivat jo toistaa itseään ja sen vuoksi totesin, että nyt on aika "vaihtaa levyjä" ja jättää tämä minulle rakas ja niin isona apuna ollut blogi menneeseen. Niin se kuitenkin on, että uusien ajatusmallien ja toimintatapojen opettelu vaatii toistoa ja harjoitusta uudelleen ja uudelleen. Mieti, jos olet ikäsi kirjoittanut oikealla kädellä ja yht' äkkiä se ei olekaan mahdollista, vaan joudut opettelemaan kirjoittamisen uudelleen vasemmalla kädellä. Ei sinun tarvitse opetella aakkosia tai kielioppia uudelleen, mutta kirjoittamista on harjoiteltava uudelleen ja uudelleen. Sama pätee oman itsen uudistumiseen. Toistojen ja erehdysten kautta voittoon! Harjoitus tekee mestarin!

"Unessa oleva ihminen hakkaa päätään seinään ja syyttää sen jälkeen seinää siitä, että se on väärässä paikassa. Tietoinen ihminen sitä vastoin tarkastelee omia toimintatapojaan ja reaktioitaan. Niin kauan, kun syytät ongelmistasi muita, olet unessa." - Tomi Hellsten - 

Noh, minä "heräsin". Heräsin huomaamaan, että olen suorittaja, ihmistenmiellyttäjä, huolehtija, kontrolloiva, läheisriippuvainen ja paljon muuta. "Herääminen" antoi minulle mahdollisuuden sukeltaa sieluni syövereihin ja kohdata omat kipukohtani. Aloitin pitkän matkan "itseeni" - matkan kohti tietoista elämää, aikuisuutta ja autenttisuutta. Matkan kohti aitoa itseni rakastamista ja vastuunottamista. Tämä on ja on ollut matkani todelliseen vapauteen. 

Tietenkään minulla ei ollut aavistustakaan, että tämä sisäinen matka, muodostuisi näinkin pitkäksi ja syvälliseksi. Minä ajattelin, että hoidetaan homma terapeutin kanssa ja jatketaan elämää. Hui hai miten väärässä olinkaan! 

Päätin sen vuoksi näin lopuksi listata suurimpia oppejani matkan varrelta. Alla oleva listaus ei ole missään loogisessa järjestyksessä. Olenpahan vaan kirjannut ajatuksiani sitä mukaa, kun mieleeni pullahtavat. Omaan itseen sukellus on niin valtava asia, ettei kaikkea voi mitenkään saada yhteen postaukseen. Listauksesta löytyy itselleni merkittäviä kohtia. Nämä kohdat kertovat kasvustani eniten.

1. PYSÄHTYMINEN

Ihan ykkös juttu! Ilman pysähtymistä, en mitenkään voisi oppia kuuntelemaan itseäni. Minun oli siis opeteltava pysähtymään, olemaan ja kuulemaan. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä miten tämä tapahtuu. Tiesin vain, että niin minun kuuluu tehdä. Lähdin siis oppimatkalle. Meditaatio ei ollut minulle tuttua, ei myöskään oleminen. Alkutaival oli äärimmäisen haastavaa. Jopa 10 minuutin "oleminen" toi hien otsalleni, mutta tänä päivänä voi sanoa olevani olemisen mestari. En koe olemisesta enää minkäänlaista syyllisyyttä, enkä moiti itseäni. Ilman hiljaisuutta ja olemista en kuulisi intuitiotani sekä sydämeni ääntä. Nyt en tarvitse enää harjoitteita, vaan oleminen ja hiljaisuus ovat osa elämääni ja minua.

2. KEHOTIETOUS

"Aikaisemmassa elämässäni" en ollut millään tavoin tietoinen kehostani. Tarkoitan tällä sitä, etten osannut kuunnella sen viestejä lainkaan. Painoin menemään sekä fyysisissä töissä, että salilla. Olen superkiitollinen vahvasta kehostani, joka ei pettänyt ikinä, vaikka joutui todella koville!

Ilmoittauduin joogaohjaaja koulutukseen juuri sen vuoksi, että halusin oppia tuntemaan kehoni liikkeet ja kuulemaan sen viestit. Ykköskohta, pysähtyminen, tukee tietenkin tätä kakkoskohtaa. 

Nyt, kun tiedostan kehoni viestit, en tarvitse ulkoisia ohjeita syömisistäni. On jännä miten joskus iskee ihan hillitön himo vaikkapa Avokadoon tai lakritsiin. Silloin annan keholleni sen mitä se tarvitsee, niin kauan kuin se sitä tarvitsee. Himo menee ohi, kun jokin puutostila on tasapainotettu. 

Kehotietous ulottuu tietysti myös liikuntaan. Nykyään liikun juuri siten, kuin kehoni siihen antaa luvan. Uutta on esimerkiksi se, että vuosien joogaamisen jälkeen, kehoni ei yksinkertaisesti suostu matolle. Niinpä en enää pakota mitään, vaan liikun siten, että se tuntuu hyvältä ja on mahdollisimman hauskaa. 

Sillä, että harjoitin kehotietouttani oli suuri osuus myös siihen, että pääsin käsiksi traumojeni aiheuttamiin kehotukoksiin. Jos koemme trauman, jää siitä jälki paitsi mieleen, myös kehoon. Näin siis, mikäli asiaa ei käsitellä ja eheytetä. 

Meillä voi siis olla joko ihan fyysisiä vammoja tai sitten tukahdutettujen tunteiden aiheuttamia kehollisia kipuja.  Pysähtymisen ja kehotietouden avulla, tiedän nyt kummasta on kyse ja pystyn hoitamaan kehoani juuri sen tarvitsemalla tavalla. 

3. TRAUMOJEN, PELKOJEN JA USKOMUSTEN LÄPIKÄYNTI

Olen niin äärimmäisen onnellinen, että uskalsin lähteä tutkimaan omaa sisäistä maailmaani. Elämäni tapahumat ovat minun kokemiani, eikä niitä voi verrata kenenkään toisen kokemukseen. Jos kaksi ihmistä syö pizzaa varmaa on, että kummallakin on oma mielipiteensä asiasta. Molemmat siis syövät pizzaa, mutta oma tunnemaailma määrittelee sen miten tapahtuman henkilökohtaisesti tuntee ja kokee. Toinen on tyytyväinen pizzaan ja toisen mielestä se oli ihan paskaa. Näin ollen joka ikisen sisäinen maailma on omanlaisensa, eikä sitä voi verrata keneenkään toiseen. Ei keneenkään.

Kun olin halukas katsomaan omia käytöstapojani ja sitä miksi vedän puoleeni tiettyjä kokemuksia, alkoivat traumat ilmaantumaan näkyviin yksitellen. Jos kaikki traumat, pelot ja uskomukset olisivat tulleet pintaan kerralla, olisi se ollut liian suuri pala purtavaksi. Näin ollen tämä on prosessi, jossa opetellaan kärsivällisyyttä ja asioille annetaan aikaa. Yleensä isoimmat traumat nousevat esiin uudelleen ja uudelleen, sillä niitä ei mitenkään pysty käsittelemään kerralla. En olisi ikinä uskonut mikä määrä meissä on muiden istuttamaa tavaraa!

Nyt sitä on ikään kuin "teflon pannu". Ei vaan viisarikaan värähdä eli en enää juurikaan reagoidu/triggeröidy ulkoisesta maailmasta. En edes liikenteessä 😂! Reagoinnin sijaan reflektoin ja siitä päästäänkin kätevästi seuraavaan kohtaan!

4. REFLEKTOINTI JA VASTUUN OTTAMINEN

Wikipedia: "Itsereflektointi tarkoittaa oman toiminnan arviointia ja sen kehittämistä. Tämä on yksi ihmisen tärkeimmistä taidoista, sillä vain tarkastelemalla omaa tekemistään on mahdollista kehittää omaa toimintaansa." 

Minä olen todella hanakka reflektoimaan. Reflektoin elämäni erilaisia tapahtumia ja ihmisiä kasvaakseni ja oppiakseni. Minulla on aito tahtotila kehittää itseäni jatkuvasti ja sen vuoksi reflektointi on iso osa elämääni. Ketään en tuomitse, en edes itseäni. Ketään en aseta jalustalle, en itseänikään. Itselleni ei riitä, että tulen tietoiseksi omista ajatus- ja käyttäytymismalleistani, vaan haluan myös muuttaa niitä. Tuoda ne käytäntöön. 

Reflektointi ja vastuunottaminen olivat oivallinen apuväline, kun halusin päästä irti muiden syyttelemisestä. Vastuu elämäni kaikista osa-alueista on minulla ja vain minulla. Voin syytellä muita tai voin istua alas, reflektoida ja katsoa mitä uutta opin. 

5. ITSENI VILPITÖN RAKASTAMINEN JA KUNNIOITUS

Voin viimein sanoa, että siitä tytöstä, joka ei tykännyt itsestään lainkaan, eikä nähnyt omaa kauneuttaan, on kuoriutunut nainen, joka hyväksyy joka ikisen kulman ja kantin itsessäään. Juuri sellaisena kuin olen. Ja jos joku päivä en hyväksykään, niin hyväksyn sen, etten hyväksy. Ne asiat, joita ennen itsessäni kritisoin, ovat nyt rakkaimmat ominaisuuteni: luomet, vino etuhammas, pylly, vatsakumpare, rypyt ja arvet. Kun pystyn hyväksymään itseni näin, voin hyväksyä myös muut vilpittömästi juuri sellaisina kuin he ovat. Minun silmissäni kaikki ovat samanarvoisia. 

6. OMAN EPÄTÄYDELLISYYDENI HYVÄKSYMINEN 

Olen viimein tullut tieni päähän sen suhteen, että minun pitäisi jotenkin aina olla "se suurempi, fiksumpi" ihminen. Kyllä, olen äärimmäisen tietoinen, mutta se ei tee minusta supernaista! Minä olen ihminen, inhimillinen ja erehtyväinen ihan siinä missä muutkin. 

Joskus tuntuu, että ihmisten odotukset ovat niin äärimmäisen korkealla, ettei minulla ole varaa "mokata" lainkaan! Mutta I got news for you! Minä mokaan! En osaa aina valita sanojani oikein! En osaa aina käyttäytyä moitteettomasti tai tehdä kaikkea täydellisesti. MUTTA! Minä olen halukas oppimaan! Minä otan täyden vastuun ihan jokaisesta sanastani ja tekemisestäni ja osaan pyytää myös anteeksi, jos sanani tai tekoni loukkaavat. Joka ikisestä "mokastani" otan opikseni ja pyrin toimimaan kypsemmin tulevassa. 

En siis enää pyri täydellisyyteen, vaan autenttisuuteen.

7. TERVE ITSEKKYYS (HYVÄSTI HUOLEHTIMINEN!)

Terve itsekkyys tarkoittaa minulle sitä, että uskallan asettaa omat toiveeni ja unelmani prioriteettilistani ykkösiksi. En enää auta muita itseni kustannuksella, vaan osaan kieltäytyä, jos on tarvis. Aito halu auttaa ei tule velvoitteesta, vaan se tuntuu siltä, kuin sydän laulaisi. Ilo on läsnä. 

Opettelin myös pois muiden miellyttämisestä ja olen opetellut selkeämpiä rajoja. On ollut ihana oppia, etten ole hankala tai liikaa vain siksi, etten "tee kuten minulle sanotaan" tai että uskallan puolustaa itseäni, jos minua loukataan. En yksinkertaisesti enää salli huonoa käytöstä. Vain minä voin tietää mitä olen ihmissuhteissani kokenut ja mitä en enää koskaan halua kokea. Nyt minulla on selkeä kuva siitä mitä elämääni haluan ja mitä ansaitsen, enkä tingi siitä pisaraakaan. 

Terve itsekkyys on tärkeää, sillä silloin elämän onnellisuus on minun käsissäni. Silloin ei uhraa itseään ja omaa olemistaan kenenkään vuoksi, vaan ymmärtää, että jotta voi olla jotain muille, on ensin oltava täysillä itselleen. Minun tehtäväni ei ole huolehtia muista tai yrittää tehdä muita onnelliseksi. Kun vapautin itseni huolehtijan roolista, en vapautunut ainoastaan itse, vaan vapautin myös ihmiset, joista huolehdin. Nyt jokainen saa kokea tätä elämää omalla laillaan ja ottaa viimein vastuun omista valinnoistaan. Entinen huolehtija ei enää huolehdi, vaan uskoo jokaisen omaan luomisvoimaan ihan kybällä. Kunnioitan kaikkien elämänpolkua ja ajatusmaailmaa, on siinä sitten samaa kuin omassani tai ei. 

8. PUHUMINEN

Minä puhun paljon. Mitään en pidä sisälläni, sillä minulle se on sama, kuin jos pidättelisin oksennusta. Mikä ikinä mieltäni painaa, sen päästän ulos puhumalla. Näin mikään tunnetila ei jää jumiin kehoon (ja aiheuta kipuja) ja moni asia kirkastuu itsellenikin, kun saan avata asioita luotettavassa seurassa. Niin, tässä puhumisen asiassa, olen tullut valikoivaksi. Ennen lärpätin kaiken kaikille. Nyt tiedän kenelle voin puhua ilman neuvoja tai arvostelemista. Minulle on myös tärkeää, että ympäröin itseni ihmisillä, joiden kanssa voimme puhua ihan kaikesta avoimesti. Myös "hankalista" asioista.

9. EI ENÄÄ SELITYKSIÄ

Olen viimein tajunnut, että minun on turha yrittää selittää omaa olemistani kaikille. Olen yrittänyt ja yrittänyt ja todennut, että tämä on turhaa energian hukkaa. Tämä sisäinen matka pitää kokea, sitä ei voi selittää. Siispä minä elän anteeksipyytelemättä oman näköistäni elämää sitä enää mitenkään selittelemättä. Kenellekään.

10. IHMISSUHTEET

Elämäni kompastuskivi! Huoh. Tämä on ollut itselleni iso juttu ja tätä asiaa on kuulkaa katsottu vaikka kuinka moneen kertaan ja milloin mistäkin kulmasta. Ei ole helppoa opetella uusia toimintapoja, kun kyseessä on entinen addiktoitunut ihmistenmiellyttäjä! Reflektoin kaikkea suurennuslasilla ja olen mennyt joskus ääripäästä toiseen. Nyt balanssi alkaa pikku hiljaa löytymään. 

Tavoitteeni on, että kaikissa ihmissuhteissani vallitsee tasapaino, jossa kaikki tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi tasapuolisesti. Kaikkia kannustetaan, kehutaan ja tuetaan tasapuolisesti ja jokainen näkee yhtä paljon vaivaa ylläpitääkseen itselleen tärkeää ihmissuhdetta. Kukaan ei oksenna pahaa oloaan toisen niskaan, vaan jokainen ottaa vastuun omasta tunnemaailmastaan, omista reaktioistaan, triggereistään ja omasta olemisestaan. Kenestäkään tai kenenkään asioista ei puhuta paskaa selän takana, vaan kaikesta voi puhua rehellisesti nokatusten.

Tämä on äärimmäisen vapauttavaa kaikille, sillä ketään ei tarvitse kannatella, eikä ketään tarvitse "paijata päähän". Kenenkään ei myöskään tarvitse "kävellä lasinsiruilla, jottei toinen vaan hermostu". Jokainen saa olla juuri sitä mitä on.  Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, mutta kaiken voi silti hyväksyä vilpittömästi. 

Ihmissuhteet luovat äärimmäisen tärkeän perustan turvallisuuden tunteellemme sekä itsetunnollemme ja nyt ymmärrän miten tärkeää on ympäröidä itsensä henkilöillä, jotka hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen. 

11. ÄÄNI KUULUVILLE (TULIN NÄKYVÄKSI ITSELLENI!) 

Luojan kiitos maailmankaikkeudella niistä lukuisista työvälineistä, joita se meille tarjoilee! Minulle tärkeitä välineitä ovat olleet tämä blogi ja Facebook. Olen kirjoittanut ajatusteni virtaa ja olen halunnut tehdä sen julkisesti, jotta pääsisin peloistani. Sellaisista kuten "mitä ne nyt aattelee?" Välillä julkaisemisen jälkeen olen kirjaimellisesti tärissyt, niin paljon olen pelännyt! 

Mutta loppuviimein kirjoitan aina itselleni itsestäni, sillä kirjoittamalla (samoin kuin puhumalla), moni asia aukeaa itselleni aivan uudella tavalla. Ja jos näistä kirjoituksista joku jotakin saa, niin mahtavaa! Olen viimein saanut ääneni kuuluville ja tuonut itseni näkyväksi.... ITSELLENI! Enää ei jännitä ja kappas vaan, näin se jakamisenkin tarve hiipuu hiljalleen. 

12. KAIKEN KYSEENALAISTAMINEN

Tämä kuuluisi melkein tuonne reflektoinnin yhteyteen, mutta on kuitenkin hiukan eri asia. Tällä matkalla olen oppinut kyseenalaistamaan ihan kaiken. Kaiken keskiössä tietenkin omat sanani, toimintatapani sekä ajatukseni. Kyseenalaistaja ei purematta niele. Eivätkä asiat ikinä muutu, jos niitä ei milloinkaan kyseenalaista tai ne eivät herätä tunteita. Mitä korkeammalle tietoisuuden taso kasvaa, sitä vähemmän on manipuloitavissa. Olen toki avoin ja auki, mutta myös vahvasti omassa voimassani. Enää en tarvitse guruja, kirjoja tai iskulauseita. 

13. YHTEYS OMAAN TUNNEMAAILMAANI

Voi luoja! En ikipäivänä olisi voinut kuvitella, että minussa oli padottuna niin valtava määrä vihaa! Vihaa, surua, itkemättömiä itkuja ja muita tunteita, joiden olemassa olosta minulla ei ollut aavistustakaan. En ollut millään muotoa yhteydessä omiin tunteisiini. Tottahan toki itkin ja kyllähän minuun sattui, kun satutin tai minua satutettiin, mutta yleensä pyrin pois pahalta tuntuvasta tunteesta keinolla millä hyvänsä. Kiirehdin töihin, salille, ryyppäämään, mitä milloinkin. 

Nyt ei enää paeta mitään. En pyri jatkuvaan positiivisuuteen tai iloon, vaan autenttisuuteen. Ja autenttisuus on minulle sitä, että hyväksyn tunteeni juuri sellaisina, kuin ne milloinkin esille tulevat. 

14. POIS SUORITTAMISESTA JA HYPPÄÄMINEN ELÄMÄN FLOW:N

Ennen mentiin peräsuoli pitkällä, tuhatta ja sataa. Vain silloin, niin luulin, minut hyväksytään ja olen osa tuottavaa yhteiskuntaa. 

"Olemme tehneet kiireestä lähes luonnonvoiman, jolle ei voi mitään. Kannattaa tarkastella oravanpyörää. Siinä ei ole moottoria. Se ei pyöri siksi, että moottori pyörittää sitä, vaan siksi, että siinä juostaan."  - Tomi Hellsten -

Elämän flow on itselleni vieläkin uusi juttu, vaikka sitä on toki tullut harjoiteltua jo jonkin aikaa. Sitä ikään kuin palaa alkuperäisiin asetuksiin ja johonkin suureen elämän luottamukseen. Sen sijaan, että yrittää hallita ja kontrolloida, sallii, luottaa ja uskoo. Jos nyt en tiedä, ehkä tiedän seuraavassa hetkessä. Lopulta sydän puhuu ihan varmasti ja silloin on uskallettava ottaa tarvittavat askeleet. Luotan 100 %:sti siihen, että se mikä on minulle tarkoitettu, se tulee. On minulla aarrekartta tai ei. Ajattelen positiivisesti tai en. Mikään sellainen ei voi minua ohittaa, joka on minun opikseni tarkoitettu. 

Mistään en mitään tiedä, on tämän hetkinen mantrani ja se tarkoittaa silloin sitä, että elämälle jää tilaa yllättää. Tämä on kuulkaa paljon entiselle kontrollifriikille ja suorittajalle!

15. LÄSNÄOLOA JA KUUNTELUA

Ennen olin niin äärimmäisen hanakka kertomaan kaikille miten tätä elämää pitää elää. Annoin ohjeita ja neuvoja, vaikkei niitä minulta pyydetty. Astuin muiden "tonteille" huoletta ja ihmettelin sitten miksi minulle oltiin äkäisiä. Minähän vain halusin vilpittömästi auttaa! Minä olin yleensä oikeassa ja muut väärässä. Huoh! 

Nyt keskityn omaan elämääni ja oman elämäni epäkohtiin. Minun tehtäväni on tehdä elämästäni mahdollisimman hyvää. Muiden elämänpolut ja niiden ohjaaminen, eivät kuulu minulle pätkääkään. Minulla ei ole enää tarvetta saada kaikkia ajattelemaan, kuten minä ajattelen. Mieluummin olen läsnä elämäni ihmisille. Olen tukena ja apuna, mutta sisäinen kehityskohteeni on, etten anna ainuttakaan kommenttia tai ohjetta, jos sitä ei minulta erikseen kysytä.

16. ANTEEKSIANNON JA ANTEEKSI PYYTÄMISEN VALTAVA VOIMA

Se, että pystyy antamaan anteeksi niille, jotka ovat satuttaneet, nostaa hartioilta valtavan taakan! On ollut iso asia päästää irti siitä ajatuksesta, että joskus saisin anteeksipyyntöjä minua satuttaneilta henkilöiltä. Jos ei pysty edes näkemään, että on tehnyt jotakin väärää saatika, että teot ja sanat ovat satuttaneet, on ihan turhaa ajanhukkaa odotella anteeksipyyntöjä. Siispä opettelin antamaan anteeksi. Kun tämän taidon opettelin huomasin, ettei katkeruudelle tai vihalle jäänyt enää jalansijaa. Anteeksianto ei kerro, että hyväksyn, mutta se vapauttaa minut menneestä. Anteeksianto on armollisuutta ja sen ymmärtämistä, että lopulta me kaikki teemme parhaamme niillä eväillä, jotka meillä siinä hetkessä on. 

Olen myös onnistunut antamaan anteeksi itselleni kaiken menneen. Itseni ja muiden satuttamisen. On ollut upeaa opetella armollisuutta itseään kohtaan jatkuvan ruoskimisen ja valtavien odotuksien sijaan. Minä olen ihminen ja siis erehtyväinen. Nyt ymmärrän tämän täysin, enkä vaadi enää itseltäni täydellisyyttä, vaan hyväksyn oman inhimillisyyteni. 

Äärimmäisen rohkeaa ja vapauttavaa on ollut myös se, että olen opetellut pyytämään anteeksi silloin, jos mokaan tai satutan. Yhtään selitystä en enää lyö pöytään, enkä väistä vastuutani tapahtumista millään lailla. En enää yritäkään sanoa, ettei "tarkoitukseni ollut loukata". Toisen tunteet ovat hänelle todellisia ja niitä minä haluan kunnioittaa. Näin ollen, jos sanani tai tekoni ovat loukanneet tai satuttaneet, pyydän sitä vilpittömästi anteeksi ilman selityksiä ja pyrin petraamaan tulevaisuudessa. Otan siis opikseni.

Anteeksiantamisen ja pyytämisen taito vaatii äärimmäistä nöyryyttä ja hyvää itsetuntoa. Se, että pystyn tähän kertoo paljon kasvustani aikuiseksi naiseksi. 

17. AUTENTTINEN, VAPAA MINÄ

Ymmärrän nyt, että tarvitsen sielun ruokaa yhtä paljon, kuin maallista mammonaa. Olen super sielu ihmisen ruumiissa, enkä kiellä kumpaakaan puolta itsessäni. En halua leijailla pilvissä, vaan elää ihan tätä normaalia ihmisen elämää. Tietoisena, hyväksyen, rakastaen, avoimena, autenttisena, ikuisena oppilaana ja äärimmäisen nöyränä tämän elämän edessä. Niin kauan kuin minussa henki pihisee, minä opin. Lisää itsestäni ja muista, elämästä. Jatkan siis harjoituksia yrittämättäkään olla täydellinen. 

Maailmasta on tullut suuri leikkikenttä, jossa on miljoonia leikkivälineitä minua varten. Kokeilen mielelläni uutta ja sitten seuraan ihastuksissani miltä se minusta tuntuu ja mitä uutta opin. 

Ennen tavoitteeni liittyivät uraani tai materiaan, mutta nyt haluan vain jatkaa sisäistä kasvuani ja tulla siten parhaimmaksi versioksi itsestäni. Kun vanha raskas on putsattu, on tilalle astunut ihana keveys ja ilo. Aito elämästä nauttiminen. 

Hyväksyn kaikenlaiset päivät ja olotilat. Mistään en pyri pois, vaan tunnen ihan kybällä. Nykyään koen ahdistusta, vihaa, vitutusta tms. enää harvoin, mutta jos niitä ilmaantuu, niin sitten ilmaantuu. Vituttakoon sitten ihan kybällä! Mä rakastan nyt aidosti ihan kaikkia puolia itsessäni.

En enää kategorioi päiviä hyviin ja huonoihin, vaan ovatpahan vain erilaisia. En myöskään tunne sanoja kuten moka tai virhe, sillä minä olen täällä oppimassa ja ilman notkahduksia, ei voi tapahtua oppimista. 

Opettelen aitoa rehellisyyttä sekä sitä, että uskallan ilmaista tarpeeni ja toiveeni. Sanon kyllä suoraan, jos sanasi tai tekosi tuntuvat minusta pahalta. Tiedän miten haluan tulla kohdelluksi, eikä siinä ole kultaista keskitietä. 

Olen avoin, enkä anna menneiden tapahtumien enää sulkea sydäntäni. Harjoittelen sitä, ettei mikään itseni ulkopuolelta voi enää horjuttaa sisäistä tasapainoani. 

En pelaa pelejä, en valehtele, enkä manipuloi. En suostu manipuloitavaksi, valehdelluksi tai pelien kohteeksi. 

Otan 100 %:n vastuun itsestäni, elämästäni ja valinnoistani. Ilman omaa historiaani, ihan kaikkia sen tapahtumia, en olisi nyt tässä. Rakkaudellisesti vahvana, omana itsenäni, oman elämäni ohjaksissa. Ja niinpä minussa nousee valtava kiitollisuus kaikkia ihmisiä ja tapahtumia kohtaan, niitä kipeitäkin. Varsinkin kipeitä! Kipeät ja hankalat tapahtumat ovat juuri ne, joista opin eniten. Ilman niitä en olisi nyt tässä. Tällaisena, kuin nyt olen. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin vilpittömästi sanoa, että musta on aivan ihanaa olla mä!

💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥💥

Kiitos jokaiselle sinulle, joka olit tai olet ollut osana elämääni ja sisäistä matkaani tähän saakka. Kiitän kaikista hetkistä, joita olemme yhdessä viettäneet ja niistä opeista, joita olen teiltä saanut. Ilman teitä, en olisi pystynyt eheytymään, kasvamaan aikuiseksi ja kasvattamaan tietoisuuttani näin huimasti. 

Suuri kiitos ja syvä kumarrus ❤

Jumissa tai ehkä ei sittenkään?

Silloin, kun alamme kääntymään sisäänpäin ja tutkimaan omaa tunnemaailmaamme syvemmin, eteen tulee hetkiä, jotka vaativat paljon yksinoloa ja hiljaisuutta. Olenhan purkamassa vanhoja uskomuksia itsestäni, eikä tätä prosessia voi tehdä kukaan muu kuin minä itse.

Yhteiskunnan näkökulmasta näyttäisi ehkä siltä, etten ole tuottava osa sitä. Moni saattaa ihmetellä vetäytymistäni yksinäisyyteen, pelkän olemisen määrää tai sitä, etten tunne oloani kovin aktiiviseksi. Luovuus ei virtaa, uusia ideoita tulevasta ei ole ja sisälläni on tunne, ettei yksikään ovi aukea, yritänpä sitten tehdä niin tai näin. Tavoitteita ei ole, eikä niistä ole mitään tietoa. 

Näitä jaksoja voi tulla elämässä eteen useampia, vaikket olisikaan sisäisellä matkalla. Joskus asiat vain eivät tapahtu, vaikka kuinka yrittäisit. Silloin käy yleensä niin, että tuon tilanteen eteen kuitenkin tehdään ihan fyysisesti jotain. Yritetään löytää ratkaisu itsensä ulkopuolelta. 

Esimerkkinä tästä voisin antaa vaikka työnhaun. Vuosia vuosia sitten olin hetken aikaa työttömänä ja lähettelin hakemuksia stressiin asti ilman lopputulosta. Viimein päätin, että nyt antaa hetken olla, sillä tämä ei tee enää itselleni hyvää, vaan enemmänkin hermo kiristyi ja ahdistus kasvoi. Siispä "päästin irti". Lopetin ja päätin pitää tauon. Vajaassa kahdessa viikossa, olin jälleen töissä. 

Mutta jos kyseessä on oman sisäisen maailman muutos, se näyttää ulospäin siltä, ettei tee fyysisesti yhtään mitään, kun tosiasia on, että energeettisesti sisällä tapahtuu huimasti koko ajan! Tähän prosessiin jokaisella on omat metodinsa. Se voi olla reflektointi, meditointi, jooga tai kaikkien näiden yhdistelmä. Tai ei mikään näistä. 

Edellisessä tekstissä kirjoitinkin hyväksymisen jalosta taidosta. Kun tämä nykyinen pysähtymisen jakso osui kohdalleni... Oi voi! Kipuilin asian kanssa todella paljon! Koin turhautumista, ahdistusta, halusin vastauksia. Reflektoin, mietin pääni puhki, koin huonoa omaatuntoa. Olinhan satavarma, etten vietä tässä vaiheessa kauaa, vaan seuraavat askeleet avautuisivat hyvinkin pian. Kunnes silmäni viimein avautuivat ja antauduin totaalisesti tälle vaiheelle elämässäni. Nyt olen rennompi. Mieleni on rauhallisempi ja luottamus asioiden järjestymiseen on huomattavasti suurempi.

Tämä vaihe ei ole helppo, mutta välttämätön. Kun vanhat tavat olla ja elää putoavat pois, mitä jää jäljelle? Tiedän miten toimia vanhoilla metodeilla, mutta uudessa en ole koskaan ollut, niinpä ainut mitä voin tehdä, on antaa asioiden kypsyä omaan tahtiin. Uusi näyttäytyy, kun on sen aika. Tätä prosessia ei vain yksinkertaisesti voi pakottaa tai kontrolloida millään tavalla. 

Heille, jotka eivät ole lähteneet matkalle omaan sisimpäänsä, tämä voi näyttää oudolta. Itsekkäältä, laiskalta, masentavaltakin. Tuntuuhan se itsestäkin välillä tosi oudolta. Miksi mikään ei oikein innosta tai kiinnosta? Mikä minussa on vikana?

Liitän tähän videon, joka osui "sattumalta" eteeni Y-Tubessa ja se kuvaa oivallisesti näitä jaksoja. Siinä kuvataan perhosen syntymää. Ensin tuo perhosen toukka rakentaa ympärilleen suojan, jonka sisällä se saa rauhassa kehittyä ja muodostua. Jos tuota koteloa katsoo ulkoapäin, paljas silmä ei voi nähdä mitään liikettä. Mutta tuon kotelon sisällä tapahtuu todella paljon. Katso video tästä: 

Feeling stuck or stagnant

Nämä jaksot saattavat kestää viikkoja, kuukausia ja joillakin jopa vuosia. Mutta lopulta asiat aina ratkeavat ja järjestyvät. Tiukimmilla hetkillä hoen itselleni mantraa "asiat ovat järjestyneet tähänkin saakka, miksi ne eivät järjestyisi tällä kertaa?" 

Me emme siis oikeasti voi olla koskaan jumissa, sillä energia ei ole koskaan paikallaan. Me emme voi aina nähdä kaikkia palapelin palasia, joita maailmankaikkeus meitä varten valmistelee. Ja kuten kaikkien palasten tulee olla kohdallaan sitten, kun asiat alkavat fyysisellä tasolla ilmentymään, tulee meidänkin olla henkisesti valmiita. 

Näin ollen minun on vain annettava prosessin tapahtua omalla painollaan. Huomaan olevani ihan eri tilanteessa sisäisesti, kuin vielä muutama kuukausi tai edes viikko sitten. Tiedän ja tunnen, että sisäistä muutosta tapahtuu koko ajan ja kun on aika puskea ulos "kotelosta", teen sen sata varmasti. Vaikka miten pelottaisi tai jännittäisi. Ja vaikken tietäisi mitään muuta kuin yhden askeleen kerrallaan. 

Enää en siis tuomitse ja säti itseäni, vaan yritän rentoutua parhaani mukaan. Nyt katson tätä prosessia ihan uusin silmin ja olen aika innoissani. Tämä on äärimmäisen mielenkiintoista! 

Annan siis itselleni aikaa ja tilaa ja olen sosiaalinen silloin, kun energia siihen riittää. Muutoin annan itseni muuntautua sisäisesti omassa "kotelossani", omassa tilassani ilman pakottamista tai kiirettä ja miettimättä miltä se muiden silmissä näyttää. Tätä ei voi ymmärtää, se pitää itse kokea. 

Tiedän löytäväni paikkani sitten, kun sen aika on. Kuoriutuuhan sieltä kotelostakin lopulta kaunis perhonen, eikö totta?