Toivottavasti näistä on sinulle apua omalla sisäisellä matkallasi.
💥 Kuka olen?
Jos en saa käyttää rooleja tai titteleitä, kuten äiti, sisko, projektipäällikkö, vaimo, aviomies, veli jne. Tämä on ollut itselleni yksi parhaita harjoituksia itseeni tutustumisen matkalla.
Tähän kysymykseen on hyvä palata uudelleen ja uudelleen.
Täytä lause: MINÄ OLEN..............
💥 Peilit! Seuraavaksi lähdemme katsastelemaan lähipiiriisi kuuluvia ihmisiä.
Heistä jokainen peilaa (kuvastaa) jotakin piirrettä sinussa.
Otahan siis muistikirjasi esiin ja tutkaile heitä rehellisesti. Uskalla kirjata ylös kaikki ominaisuudet, joita heissä ihailet, jotka ärsyttävät, joista pidät ja joista et pidä jne. Varsinkin ärsyttävien piirteiden äärelle on hyvä pysähtyä. Siellä piilevät suurimmat lahjat! Kerron esimerkin, jotta saat kiinni mitä tarkoitan.
Jos sinua ärsyttää läheisessäsi jatkuva äänekkyys ja kiroilu?
Voisit kysyä itseltäsi esimerkiksi:
- asuuko minussa opittu käytösmalli, jossa minulle on kerrottu, että kiroileminen on rumaa?
- kontrolloinko itse likaa omaa käytöstäni - kiltti tyttö - syndrooma?
- pienennänkö itseäni hänen edessään, koska pelkään hänen äänekkyyttään?
- uskallanko ottaa tilaa hänen läsnäollessaan?
- uskallanko ottaa etäisyyttä tarvittaessa?
- koetko, että sinua ei kunnioiteta - jos, silloin on tarkasteltava sitä miten itse kunnioitat itseäsi ja kunnioitatko?
Muistan itse, kun koin aikanaan, että ex-mieheni oli laiska. Kyse ei ollutkaan siitä, että hän olisi ollut laiska, vaan siitä, että minä olin liian pedantti ja kontrolloiva, enkä osannut rentoutua ollenkaan, jos kaikki ei ollut tiptop. Hän teki aina osansa, mutta minä se olin, joka ei ollut koskaan tyytyväinen. Tuossa kohtaa en kuitenkaan tajunnut, että kyse on minusta, ei hänestä ja että hän vain peilaa minulle näitä piireitä itsessäni.
Kyse ei siis koskaan ole muista, vaan nuoli palaa aina osoittamaan itseen.
Tutkaile siis lopputulosta. Mitä piirteitä löysit? Mitä ajatuksia kirjaamasi piirteet herättävät sinussa? Tunnistatko itseäsi niistä? Löydätkö piirteitä, joita haluaisit muuttaa/kehittää? Entä piirteitä, joista tykkäät ja joita arvostat? Mitä muita ajatuksia tämä tehtävä sinussa herättää?
HUOM! Tehtävä toimii vain, jos olet äärimmäisen rehellinen itsellesi.
💥 Miten puhumme itsellemme ja miten itsemme näemme.
Tämä on äärimmäisen tärkeä seikka matkalla itsemme rakastamiseen, kunnioittamiseen ja hyväksymiseen. Seuraava harjoitus on todella tehokas. Saat siitä vielä tehokkaamman, jos löydät harjoitukseen kaverin. Toinen asettuu peilin eteen ja toinen istuu lattialla hiljaa. Kommetteja ei saa antaa, eikä ilmeiden kuulu muuttua sanoi toinen mitä tahansa. Tarkoitus on todellakin tulla kuulluksi ja nähdyksi ilman mitään reaktioita. Tämä opettaa myös hyvin läsnäolon ja aidon kuuntelun taitoa.
Harjoitus:
Asetu peilin eteen (alusvaatteilla tai alasti, jotta näet selkeästi joka ikisen vartalosi piirteen) ja ala listaamaan kaikkea mikä sinussa on omasta mielestäsi vialla. Aloita varpaista ja jatka aina päälaelle saakka. Älä jätä yhtään kohtaa väliin! Ole pikku tarkka! Kirjoita ihan jokainen kohta ylös. Mistä kaikesta et itsessäsi tykkää?
Tehtävän jälkeen tutkaile listaasi. Miten pitkä siitä tuli? Miltä tuo lista tuntuu? Ovatko listaamasi asiat oikeasti totta? Miksi koet, että ne ovat vikoja? Kuka on joskus kritisoinut sinua? Tai tarkemmin, kuka on pahin kriitikkosi?
Kukaan itsemme ulkopuolelta ei voi asettaa meille paineita. Me teemme sen ihan itse.
Miltä tuo lause sinusta tuntuu?
Mitään emme voi muuttaa, ennen kuin tulemme niistä näkeväksi. Mitä jos oletkin ihan täydellinen juuri sellaisena kuin olet? Miltä tuo ajatus tuntuu? Mitä tunteita tämä tehtävä sinussa herättää? Miltä tuntuisi asettua uudelleen tuon peilin eteen ja vain katsoa itseäsi ilman yhtään kommenttia tai halua muuttaa/korjata mitään sinussa? Miltä tuntuisi kritiikin sijaan hyväksyä se vatsamakkara tai vino varpaankynsi?
Muistathan kirjata ajatuksiasi ja tunteitasi ylös!
Jos teit harjoituksen ystäväsi kanssa, voitte jakaa ajatuksia sen jälkeen, kun kumpikin on käynyt peilin edessä ja listannut kaikki vikansa ylös. Mitä mietteitä teissä heräsi? Miltä tuntui kuulla miten ystäväsi näkee itsensä?
Tämä harjoitus avasi omat silmäni sille valtavalle itsekritiikille, joka oli suorastaan armotonta. Vielä enemmän silmäni avautuivat, kun kuuntelin muita: "ei voi olla totta, miten toinen voi nähdä itsensä noin?" Itseni kritisointi oli omalla kohdallani brutaalin armotonta ja se oli useimmiten epävarmuuden, stressin, suorittamisen, kontrolloinnin ja itselle aiheutetun paineen lähde.
💥 Yhteys omaan tunnemaailmaan!
En todellakaan ollut tietoinen, etten olisi ollut yhteydessä omiin tunteisiini tai että olin sysännyt niitä sieluni syövereihin. Nyt on aika kohdata ne! Elämä helpottuu tuhat kertaisesti, kun vihdoin ja viimein annamme tunteidemme olla ja tulla pintaan! Se on ihan käsittämätön vapautumisen tunne, eikä lopulta yhtään niin kauheaa, kuin olemme luulleet.
Ainut tapa oppia tämä on olla ja tuntea. Otetaanpa vaikka ahdistus, joka on maailman epämukavin tunne. Ennen juoksin karkuun, pyrin tunteesta pois. Nyt tunnen. Annan ahdistaa ihan kybällä! Olen, hengitän ja annan ahdistaa. Annan ahdistuksen tulla näkyväksi, jotta se saa poistua minusta rakkauden ja hyväksynnän kautta. Jos tunnen surua, annan sen olla. Ehkä itkeä pirautan, mutta ennen kaikkea tunnen surun joka solullani. Mikäli tunnen vihaa, annan itselleni luvan olla ihan helvetin vihainen! Koko rahan edestä! Voi olla, että joudun kiroilemaan paljon tai hakkaamaan tyynyjä kotona. Ihana sama, kunhan tunnen tunteeni täysillä.
Ohessa muutama esimerkki siitä, että ET ole yhteydessä omaan tunnemaailmaasi.
- sinusta tuntuu epämiellyttävältä, kun joku näyttää tunteitaan, esim. itkee, suree tai on vihainen
- sinusta tuntuu raskaalta, jos joku avautuu elämästään
- yrität lohduttaa tai muuttaa toisen tunteita, esim. "älä sure, kyllä asiat hoituvat" sen sijaan, että olet läsnä ja annat toisen tuntea
- tunnet huolta tai sääliä
- lakaiset asiat maton alle sen sijaan, että kohtaisit ne
- et omaa selkeitä rajoja
- et uskalla sanoa mitä oikeasti ajattelet
- pelkäät muiden tunnereaktioita
- hoivaat ja autat muita itsesti kustannuksella
- koet asiat negatiivisina tai positiivisina (mustavalkoisena)
Uskalla pysähtyä tuntemaan, ihan kybällä!
💥 Vauhdin hidastaminen!
Kiire on oman henkisen kasvun "pahin vihollinen". Siispä mielen ja hermoston rauhoittaminen on äärimmäisen tärkeää.
Haasta itsesi hiljentymään. Olemaan itsesi kanssa ilman häiriötekijöitä. Mitä asiaa sinulla on sinulle? Minä aina jopa sanoin hiljaa itselleni "No niin, nyt olen tässä ja täysin läsnä sinulle. Minä kuuntelen. Kerro kaikki!"
Jätä puhelin kotiin ja ilmoita perheellesi, että otat nyt 15 minuuttia omaa aikaa itsesi kanssa. Ethän käytä kuulokkeita tai kuuntele mitään, edes musiikkia, harjoituksen aikana. Parasta on, jos voit tehdä pienen
kävelylenkin tai istu puistonpenkille hetkeksi eli älä jää kotiin, jossa on ehkä hälinää ja häiriötekijöitä.
Kävellessäsi tai istuessasi, anna mielen pyöriä ja hyöriä. Anna kaikkien ajatusten tulla yrittämättä mitenkään hiljentää tai pysäyttää niitä. Olet vaan ja annat kaiken muunkin olla juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä on yritämättä muuttaa mitään.
Miltä tämä harjoitus tuntui? Kirjaa ajatuksiasi ylös, jos siltä tuntuu. Voit pikku hiljaa pidentää aikaa 15 minuutista 20 minuuttiin ja siitä vielä pidemmäksi.
Onneksi olkoon! Olet juuri onnistunut ensimmäisessä meditaatio -harjoituksessa! Meditaatio ei siis tarkoita, että sinun pitäisi istua ristiasennossa hiljaa. Se tarkoitaa, että hiljennyt.
Elämäntahdin hidastaminen tuo valtavasti lisää sisäistä rauhaa. Hengitystahti hidastuu ja stressitaso laskee. Oma voima lisääntyy. Asiat eivät yht' äkkiä tunnukaan niin suurilta. Sisäinen paine ja painostus laskee. Ja hyväksyntä itseä kohtaan lisääntyy.
💥 Anteeksi antamisen harjoitus.
"Kateus ja katkeruus ovat kuin myrkkyä, jota itse juot, mutta odotat toisen kuolevan siihen."
Itselleni oli todella tärkeää opetella anteeksi antamisen taito. Se ei tarkoita, että olisin hyväksynyt itse tapahtumaa, mutta se vapautti minut kaikista negatiivisista tunteista toista kohtaan. Anteeksi antaminen ei myöskään tarkoittanut itselleni sitä, että halusin olla enää tekemisissä minulle pahaa tehneen henkilön kanssa. Näin siinä tapauksessa, ettei tekijä ottanut mitään vastuuta tekemisistään, eikä minulta pyydetty tapahtunutta anteeksi. Pystyin antamaan anteeksi, mutten unohtamaan.
Tein harjoituksen illalla ennen nukahtamista ja toistin hiljaa mielessäni viisi (5) kertaa:
"--------- (henkilön nimi), minä annan sinulle anteeksi."
Tämä harjoitus poisti pikku hiljaa tapahtuman tuomaa epäoikeudenmukaisuutta, katkeruutta, vihaakin sisältäni. Pikku hiljaa tapahtuman aiheuttama tunnekuohu alkoi laantumaan ja lopulta pystyin päästämään irti koko hommasta. Otettuani talteen tapahtuman opit tietenkin!
Toinen harjoitus oli anteeksi antaminen itselle. Tämä auttoi syyllisyyden tunteeseen valtavasti.
Illalla ennen nukkumaan menoa, sanoin rauhallisesti hiljaa mielessäni viisi (5) kertaa:
"Minä annan itselleni anteeksi."
Minä olen tehnyt ja sanonut paljon toisia satuttavia asioita elämäni aikana. Olen myös kokenut syyllisyyttä mm. äitiydestä, ystävänä olemisesta, puolisona olemisesta jne. Tämä anteeksianto harjoitus toi ihanaa armollisuutta elämääni ja auttoi minua kasvamaan ihmisenä. Tämä oli täydellinen harjoitus, kun opettelin pois täydellisyyden tavoittelusta ja opettelin takaisin keskeneräisyyteen ja inhimilliseen elämiseen.
Nämä harjoitukset tuntuvat niin älyttömiltä, mutta ovat voimallisimpia, joita olen tehnyt! Ja itse asiassa, teen näitä molempia harjoituksia vieläkin, mikäli siihen on tarvetta. Kokeile rohkeasti!
💥 Reflektoinnin taito
Tiedättehän pikku lapset, jotka kiukuttelevat, kun kaikki ei mene niin kuin he haluavat? Noh, ikävä kyllä moni aikuinen tekee juuri näin. Kun liikenne ei kulje niin kuin minä haluaisin. Kun naapuri ei käyttäydy juuri niin kuin minä haluaisin. Tai puoliso ei tee juuri niin kuin minä tekisin.
Emotionaalisesti aikuinen ihminen omaa hyvät tunnetaidot. Hän pystyy kontrolloimaan tunteitaan, eikä enää pura niitä itsensä ulkopuolelle. Hän ymmärtää, että maailmassa on miljoona tapaa olla, eikä oma tapa ole se "ainoa oikea". Hän myös ymmärtää, että maailma ei pyöri hänen tahtonsa mukaan, vaan meitä on täällä "joka junaan". Kaikki ei siis aina mene niin kuin "minä haluan". Sen vuoksi hän reflektoi ja kääntyy sisäänpäin sen sijaan, että reagoi!
Kun lähdet muuttamaan opittuja toimintamalleja, tulee sinun olla ensin tietoinen niistä. Sanotaan vaikka, että olet kaupassa ja kassajono on pitkä, eikä liiku siihen tahtiin kuin sinä haluaisit.
Tämä on oivallinen tilaisuus harjoitella reflektointia reagoinnin (esim. kiukuttelu kassahenkilölle) sijaan:
- miksi minua ärsyttää jonon hitaus?
- miksi minulla on kiire?
- miksi olen kärsimätön?
- jos tunnen vihaa, mistä viha oikeasti kumpuaa?
- onko elämäntahtini yksinkertaisesti liian hektinen?
- onko minulla liikaa asioita hoidettavana?
- asetanko itselleni liikaa paineita?
- voisiko jonossa seisominen ollakin "meditaatio harjoitus", omaa aikaa, jossa harjoittelen kärsivällisyyttä?
- lähdinkö itse asioille liian myöhään, enkä varannut tarpeeksi aikaa?
- voinko hyväksyä tilanteen ja antaa pulssini laskea?
Voit harjoitella reflektointia joka ikinen kerta, kun meinaat reagoida johonkin tilanteeseen. Yritä saada itsesi kiinni sillä hetkellä, kun olet reagoimassa ja pysäytä reaktio heti alkumetreillä: ennen olisin käyttäytynyt niin tai näin, nyt pysähdyn, hengitän, mietin hetken, annan tunnereaktion laskea ja katson vasta sen jälkeen miten tilanteessa toimin. Ja tarvitseeko tilanne edes reaktiota vai vain hyväksyntää.
Alkuun se on haastavaa, mutta aikanaan tästäkin tulee uusi käytösmalli, jota ei edes tarvitse miettiä.
Muistan itse, että minulle "ultimate testi" oli liikenne. Vanha Saija sai järkkyjä kilareita, kun muut töpeksivät liikenteessä. Reagoiduin ihan joka ikinen kerta, sillä minähän olin tietenkin täydellinen kuski. Tiesin, että olen voittaja ja että reaktio harjoitukset ovat viimein purreet, kun en enää reagoinut autolla tai pyörällä ajessani mihinkään, enkä kehenkään! Mikä rauha minussa nykyään vallitseekaan, kun istun auton rattiin! Nautin ajamisesta ihan kybällä!
Emotionaalisesti aikuinen ihminen kykenee rakentavaan keskusteluun kiukuttelun sijaan. Me emme voi kontrolloida ulkomaailmaa ja muita ihmisiä, mutta me voimme kontrolloida omia reaktioita niihin. Kaikki ei elämässä mene aina niin kuin me haluaisimme ja se on yksi elämän isoimpia oppeja. Hyväksymällä tämän helpotamme omaa oloamme valtavasti.
Jos olet ikäsi kirjoittanut oikealla kädellä, mutta nyt sinun pitääkin opetella kirjoittamaan vasemmalla, niin ainut keino siihen on harjoitus. Uudestaan ja uudestaan, kunnes siitä tulee uusi tapa. Opitut käytösmallit asuvat meissä todella syvässä, joten kärsivällisyys ja mokat sallittakoon!
❤ Toivottavasti näistä harjoituksista on sinulle hyötyä! ❤
Halauksin,
Saija 😍
No comments:
Post a Comment