Kuulumisia....

Päätin lokakuun puolessa välissä. extempore, lähteä lomamatkalle Suomeen. Matka sinne kesti mukavat 42 tuntia, mutta tulipa siinä vietettyä aikaa ihanien ihmisten kanssa ja lopulta matka sujui Dakarin ja Lissabonin kautta oikein mukavasti. Vietin Suomessa ihanat kaksi viikkoa tavaten perhettä ja ystäviä. Olipas mahtava saada perspektiiviä kaikkeen täällä Gambiassa ja toisaalta tunnustella miltä tuntui olla Suomessa viiden kuukauden poissaolon jälkeen.

Kotimaa on kotimaa, eihän siitä pääse mihinkään. Kertaakaan minulle ei kuitenkaan herännyt tunnetta, että minun kuuluisi palata takaisin. Ei ainakaan tässä hetkessä.

Se mikä tuli minulle yllätyksenä oli huomata, että palattuani Gambiaan kaikki tuntuukin yht' äkkiä "vanhalta". Ensimmäisen viikon nautin täysin siemauksin, olihan oma synttäriviikkoni. Mutta sen jälkeen huomasin toteavani, että minähän olen nähnyt tämän kaiken. Ihmetyksekseni huomaan miettiväni onko tällä maalla enää mitään uutta ja inspiroivaa tarjottavaa.

Ennen lähtöäni kuulin jänniä juttuja itsestäni. Että olen myynyt huumeita tai että vuosia sitten keräämäni rahat luokkahuoneiden rakentamista varten, käytettiinkin ex-mieheni viisumiin ja lentoihin. Olen kuullut arvostelua minusta ihmisiltä, joita en ole koskaan edes tavannut!

Ensi alkuun olin tietenkin pöyristynyt. Kateus. Voi mikä tauti! Tiedän tunteen, sillä olenhan itsekin kokenut joskus kateutta. Näin ollen istuin näiden juorujen aiheuttaman tunnekuohun kanssa alas ja mietin miltä minusta oli silloin tuntunut, kun tunsin kateutta. Ainut sana, joka nousi mieleeni, oli puute. Puute jostakin. Oli se sitten osaaminen, olotila tai tekeminen. Kun tunsin kateutta tunsin, että joku osaa minua paremmin, toisella on elämä enemmän hallussa tai joku oli minua onnellisempi. Tai jonkun kroppa oli parempi kuin itselläni. Kateus osui siis siihen kohtaan minussa, jossa tunsin itseäni kohtaan rakkaudettomuutta, hyväksymättömyyttä ja tätä tunnetta tuo joku itseni ulkopuolella minulle peilasi. Ja mikä mahtava lahja kateuden tunne itselleni oli. Ilman sitä en olisi niin sinut itseni kanssa tänä päivänä, kuin nyt olen. Sehän oli yksi syy miksi päätin tehdä muutoksia siihen miten näen itseni ja muut. Se oli yksi potku persiille matkalla itseni täydelliseen rakastamiseen ja hyväksymiseen.

Onneksi olen tajunnut, että taikasauva eämäni muuttamiseen on vain ja ainoastaan minulla. Voin pysyä kateellisena tai muuttaa sen itsessäni, josta olen kateellinen. Tai vain hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, sillä aina on joku osaavampi, parempi tai kauniimpi. Vai onko? Eikö kuitenkin ole niin, että jokainen meistä on tosiaan ainutlaatuinen. Ehkä kateellinen ei vain näe tätä täydellisyyttä itsessään. Vielä.

Näin ollen kiitän jokaista sinua, joka kerrot minusta tarinoita ja juoruja tai tunnet kateutta. Olet juuri antanut minulle suuren lahjan, jonka päätän käyttää polttoaineena loistaakseni omassa olemisessani vieläkin kirkkaammin. Sen sijaan, että lähden mukaan tähän negatiiviseen setvimiseen ja draamaan päätän, että minä aion elää elämäni edelleen positiivisena ja iloisena. Tiedän oikein hyvin mistä tulen ja mitä olen tehnyt. Muut saavat ajatella ja uskoa ihan mitä haluavat. Ne, jotka minua rakastavat ja ne jotka minusta tykkäävät, kysyvät minun versioni tapahtumista, ennen kuin tekevät minkäänlaisia päätelmiä minusta tai elämäni tapahtumista. Jatkan siis elämääni rohkeasti oman näköisesti, kuten olen tehnyt tähänkin saakka. Minulla ei ole mitään tarvetta nostaa itseäni kenenkään yläpuolelle, mutten suostu "sulautumaan tapettiinkaan" vain, jotta jollain toisella olisi hyvä olla.

Minä olen auki ja avoin ihminen. Minulla ei ole mitään salattavaa. Jaan omaa elämääni Facebookissa ja täällä blogissa silloin, kun siltä tuntuu. Kuullessani näistä juoruista päätin, etten suostu sulkemaan sydäntäni keneltäkään. En edes niiltä, jotka luulevat tietävänsä minusta jotain minua näkemättä tai niiltä, jotka puhuvat minusta pahaa selkäni takana. Minun ei tarvitse olla tieten tahtoen tekemisissä näiden ihmisten kanssa, mutta jos osumme nokakkain, saat osaksesi rakkauteni ja avoimuuteni ihan siinä missä kuka tahansa muukin.

En anna enää minkään estää itseäni elämästä oman näköistäni elämää. Jos reagoidut jostain, se on sinun juttusi, eikä kuulu minulle millään tavalla.

Viimeiset viisi kuukautta ovat olleet omaa aikaani. Olen tarvinnut ne minulle ja olen rakastanut hiljaista kautta täällä. Nyt, kun sesonki on alkanut ja rannat ja ravintolat täyttyvät turisteista, huomaan toteavani, että "tämä on nyt nähty". Rakkaus toista kotimaatani kohtaan on ja pysyy, mutta tunnen luissa ja ytimissä, että jonkin muutos on tulossa. Tai ehkä kyseessä onkin sisäinen muutos. Minä olen muuttunut, se on varmaa.

Ärtymys on minulle nykyään merkki siitä, että energeettinen linjaus ei ole enää kohdillaan. Ennen se merkitsi sitä, että jokin osui menneisiin kokemuksiini, mutta tänä päivänä kyse on siitä, ettei oma energiani siinä hetkessä täsmää kaikkeen ympärilläni olevaan. Ärtymys on siis merkki muutoksen tulemisesta ja/tai oman sydämen linjauksen tarkistamisesta. Ja tämä "ärtymys" ei ole enää ärsytys ärtymys, vaan hienoinen huomio. Aaa, minussa nousee ärtymyksen tunnetta, tsekataanpa linjaukset. Ihana ärtymys siis.

Mihin minua viedään seuraavaksi, saapi nähdä. Minulla ei ole vielä tässä kohti siitä mitään tietoa. Muutos tulee, kun on tullakseen ja se saa tulla ihan rauhassa. Jos paikan muutos on yleensä tullakseen. Sillä aikaa opettelen ensimmäisen kerran elämässäni olemaan kärsivällinen ja luottamaan 100 %:sti. En hötkyile, en yritä pakottaa tai kontrolloida mitään. En jaksa kuluttaa energiaani pähkäilyyn tai miettimiseen. Päivä kerrallaan mennään ja katsotaan rauhassa mitä elämä tuo tullessaan. Minua saa ärsyttää, mutta se ei estä onnellisuuttani millään lailla.

Siispä levitän joogamattoni tänäkin aamuna, otan viereeni kylmän vesipullon ja asetun risti-istuntaan. Hengitän syvään sisään, nostan käsivarret sivukautta ylös ja sanon mielessäni "olen valmis, kaikki saa tulla". Käsivarret ylhäällä liitän kämmenet yhteen ja lasken ne sydämeni eteen. Näin kaikki minulle tarkoitettu on nyt viety sydämeeni siemeneksi tulevaa varten.