Se, että on "henkinen" ei siis vaadi mitään muuta kuin sen, että olet elossa täällä maan päällä! Se, että "henkisyydestä" on tehty eräänlainen taiteen laji, johon vaaditaan sitä sun tätä tai "et ole henkinen", kertoo minulle vain siitä, kuinka huonosti ihmiset tällä hetkellä voivat. Miten ihmeessä se, etten osallistu jokaiseen naisten piiriin juttelemaan vaginani kanssa tai hae juomavettäni lähteeltä, voisi mitenkään tehdä minusta vähemmän henkisen, kuin joku toinen? Ja tällä kommentilla en tuomitse yhtään vaginansa kanssa juttelijaa tai muutakaan, vaan kaikki rispekti ja hyväksyntä heille, jotka näin haluavat tehdä. Se mitä tarkoitan on, ettei tämä ole henkisyyden edellytys. Ei myöskään kasvisten syönti tai istuminen tuntikausia meditaatiossa.
Tuntemattoman pelko meissä on niin valtava, että meidän on pakko laittaa asiat laatikoihin ja nimetä ne yksi kerrallaan: musta, valkoinen, hyvä, paha, toi on henkinen, noi on niitä hörhöjä, toi on kristitty, toi on vegetaristi.
Laatikko ja etiketti kerrallaan luomme jälleen ihmisten välille erillisyyttä ja erilaisuutta, joista voimme sitten kiistellä ja väitellä. Tuomitsemme sen mitä emme itse edusta ja näin etiketti kerrallaan luomme ristiriitoja toistemme välille ja puolustamme kantaamme jopa kuolemaan saakka.
Voimme niin huonosti tai suoraan sanottuna, olemme hukanneet itsemme niin totaalisesti, että kyselemättä tai kyseenalaistamatta, annamme elämämme kaikenlaisten gurujen ja oppien käsiin. Näin "henkisyydestä" on saanut kasvaa miljoona bisnes, jossa moraalilla on joissakin tapauksissa hyvin vähän tekemistä ihmisen voimaannuttamisen tai oman voiman löytämisen kanssa. Koska emme uskalla pysähtyä itsemme äärelle, uskomme todeksi sen mitä meille ulkopuoleltamme syötetään. Kysymme apua elämämme pientenkin ratkaisujen tekemiseen sen sijaan, että kuuntelisimme sydämemme ja kehomme viestejä. Miellyttämisen tarve, yksinjäämisen pelko ja oman näkemyksemme puolustaminen, ovat menneet niin pitkälle, että teemme käytännössä mitä vaan, jotta tulisimme hyväksytyksi tai että oma näkemyksemme tulisi kuulluksi.
Kaikenlaista hyväksikäyttöä ja mielen manipulointia esiintyy nykyään huolestuttavan usein. Kunka moni "henkinen opettaja" on loppu viimein tehnyt oman sisäisen työnsä, ennen kuin alkaa "opettaa" muita, ilman ulkoisia "tukipilareita", vaan omasta sisäisesta viisaudestaan ja kokemuksestaan käsin? Ja vielä mieluummin ei "opettaen", vaan jakaen. Huolestuttavaa on myös se, ettei kukaan nosta "kissaa pöydälle", vaan hyväksymme tämän mukisematta. Olemme huonosti voivaa massaa, jossa edelleen pitää taputella päähän ja olla hiljaa rivissä, jottei kukaan suutu tai loukkaannu. Pohjanmaalla sanoottaasihin, jotta "yritetähän erellehen vaan sulautua tapettihin".
Minulle kaikki tulee nykyään aika luonnollisesti. Kehoni kertoo mitä syödä ja juoda, miten käyttäytyä muita kohtaan, mikä on minun panokseni tämän maapallon hyvinvointia kohtaan ja niin edelleen. Olen ihan tavallinen tallaaja, joka on päättänyt heittää hyvästit kaikelle vallalle itseni ulkopuolelta ja olen viimein noussut omaan voimaani. Otan täyden vastuun sanoistani ja teoistani, enkä sysää pahoja olojani kenenkään harteille. En syytä, enkä syyttele. Minua ei enää hetkauta muiden kommentit tai ärtymykset, eikä minun tarvitse miellyttää ketään ulkonäölläni tai tekemisilläni.
Ollaksesi henkinen, sinun ei siis tarvitse tehdä muuta kuin hengittää. Henkisyys ei vaadi mitään kummallista, jollet niin halua. On ihan sinusta itsestäsi kiinni, mikä ruokkii sinun sielusi elämää ja sydäntäsi. Mutta niin kauan, kuin uskot sokeasti jonkin kirjan, oppisuunnan tai gurun sanomisia ja niin kauan, kun perustat elämäsi päätökset johonkin muuhun kuin itsesi kuunteluun, et ole omassa voimassasi. Ja tästä pääsemmekin loistavasti omaan voimaantumiseen eli vastuun ottamiseen.
Vastuun ottaminen itsestä on todella iso juttu, sillä silloin et voikaan enää osoitella ja syytellä muita, jos ja kun jokin asia elämässäsi "menee pieleen". On niin paljon helpompaa urputtaa asioista, kuin tehdä niille jotain. Valtava pelko muutosta kohtaan pitää meidät visusti kiinni vanhassa, vaikka se ei palvelisi meitä enää millään tasolla. Kun otat täyden vastuun itsestäsi, uskallat olla oma itsesi. Sinulla ei ole mitään salattavaa, eikä pelättävää. Uskallat olla juuri sitä mitä olet, juuri omalla laillasi. Ja kun alat olemaan sinut itsesi kanssa, alat olla sitä kaiken ympärilläsi olevan kanssa. Ymmärrät viimein, että me olemme kaikki yhtä. Ja koemme yhdessä tätä ainutlaatuista elämää!Minä olen siis ihan tavallinen pulliainen. Syön hampurilaisen, kun siltä tuntuu. Poltan tupakan, jos siltä tuntuu. Kyllä, joogaan ja joskus meditoinkin, mutta yhtä hyvin minulle meditaatiota voi olla ilta tupakki täydessä hiljaisuudessa. Koska olen ottanut vastuun itsestäni, uskallan olla sitä mitä olen. Jo tämä teksti kertoo siitä. En tuomitse ketään, jokainen tehköön juuri niin kuin hyvältä tuntuu. En tuomitse, mutta uskallan kyseenalaistaa. Elän ihan tavallista elämää, jossa oma mielentilani on minulle tärkeä asia kehoni lisäksi. Minä valitsin minut, sillä olin kiinnostunut siitä miksi toimin niin kuin toimin ja miksi vedin puoleeni niitä asioita, jotka eivät tehneet minua onnelliseksi. Sillä minä halusin olla onnellinen.
Oma totuuteni on se, että kaikki muutos tässä ajassa tapahtuu sisältä käsin. Kun minä uskallan muuttua, ulkoinen maailmanikin muuttuu. Ja omalla esimerkilläni teen muutosta tässä maailmassa. Juttelen tuntemattomille, laitan roskat roskikseen, kierrätän sen minkä osaan. Kiitän joka ikinen kerta, kun auto antaa minulle tietä suojatiellä, sillä tiedän, että itsellenikin tulee aina niin hyvä mieli, kun joku tekee minulle niin. Nauran paljon, sillä hymy tarttuu. Uskallan ottaa aikaa itselleni ja pidän omia retriittejäni omissa oloissani, kun siltä tuntuu.
Minä kehoitan siis sinua, rakas ystävä, kyseenalaistamaan kaikki opit, uskomukset ja asiat, joita kuulet itsesi ulkopuolelta. Älä usko sokeasti mitään mitä sinulle sanotaan, vaan istu alas ja kysy itseltäsi onko tämä minulle totta. Kiinnostu aidosti itsestäsi ja kokeile erilaisia vaihtoehtoja, joista löydät itsellesi parhaiten sopivan. Se, että alat tutustumaan itseesi ei tarkoita, että koko elämä pitää laittaa uusiksi. Jättää työ ja mies/vaimo. Ei missään nimessä. Riittää, että kiinnostut itsestäsi ja annat yhtä paljon aikaa ja rakkautta sinulle, kuin annat muille. Miten ihanalta ja vapauttavalta minusta tuntuu, kun uskalsin viimein ottaa vastuun minusta ja tutustua aitoon itseeni.
Niin paljon kuin on ihmisiä, on erilaisia totuuksia. Kun hyväksyn itseni, hyväksyn tämän. Enää ei ole tarvetta laatikoida asioita tai kiistellä erilaisista näkemyksistä. Eli kun otan vastuun itsestäni, annan myös muiden ottaa vastuun itsestään. Ja ilman vastuuta, ei voi olla todellista vapautta. Niin simppeliä se on.
No comments:
Post a Comment