Elämä on mielenkiintoista!

Tiedättehän miten yksi meistä on kiinnostunut historiasta ja toinen avaruustieteistä. Toinen uppoutuu musiikin maailmaan ja toinen rakastaa tutkia mereneläviä. Meillä jokaisella on omat mielenkiinnon kohteemme ja minulla se on ihmismieli, oma henkinen hyvinvointini ja henkimaailma.

Olen aina ollut aika intuitiivinen sitä lainkaan tajuamatta. Toisille meistä tämä on selvää pässinlihaa jo pienestä pitäen, mutta minulle ei. Elämän tapahtumat, luojan kiitos, pakottivat jossain kohti katsomaan syvälle sisimpään ja sitä mukaa, kun vanhat kuormat riisuttiin, intuition ääni ja herkkyys henkimaailmaan kasvoi. Ensin sitä oli tietysti ihmeissään, mutta toisaalta minussa heräsi valtava into. Suoranainen kihelmöinti.

Vuosien matka itseen on tuonut minulle tietoutta ihmismielen koukeroista niin syvällisesti, ettei sitä voisi mistään kirjoista oppia. Olen siis itse ollut "henkisen matkan" koekaniini. Olen kokenut tällä matkalla vaikka minkälaista settiä. Olen sallinut sen itselleni ja nyt jälkikäteen ymmärrän, että tietyt asiat vain kuuluvat tähän matkaan eli ne ovat luonnollinen osa tätä prosessia. Yleensä on niin, että kun lähdemme kokemaan uutta, se viedään monta kertaa äärimmäisyyksiin ja pikku hiljaa vaaka-kupit alkavat tasoittumaan. Näin kävi myös minulle. Vetäisin oikein kunnon "henkiset överit" ja luulin sitten olevani niin paljon viisaampi ja autuaampi kuin kukaan muu. Eli kyllä. Nostin itseni jonnekin henkiselle jalustalle, josta käsin totesin kaikessa ylhäisyydessäni, että "noi ei tajuu".

Noh, luojan kiitos elämällä on tapana potkaista takalistoon silloin, kun tarvitsemme ripauksen nöyryyttä ja muistutuksen siitä, että me kaikki ollaan tässä sopassa nimeltä "elämä", yhdessä. Tämä nöyryys tuo tullessaan myös tiedon siitä, että jokaisen polku on yhtä arvokas ja yhtä merkityksellinen. Tässä universumin palapelissä kaikki on valmiiksi suunniteltua ja jokaista palaa tarvitaan, jotta tämä ikuisesti muuttuva palapeli pysyy kasassa. Nyt, tässä kohtaa elämääni, minulla on vilpitön rakkaus kaikkia ja kaikkea kohtaan ja ymmärrän nyt, ettei minun tarvitse pelastaa ketään, eikä jaella elämän viisauksia Facbook seinälläni. Jokainen löytää kyllä itselleen sopivan polun ihan itse. Samoin ne opit ja opettajat, joita tarvitsee. Jos tarvitsee ja mikäli löytyy kiinnostusta kehittää myös tätä henkistä puolta itsessään.

Itselleni on äärimmäisen tärkeää elää tätä ihan normaali elämää kuitenkin niin, etten enää pienennä itseäni millään lailla, enkä enää kiellä mitään puolia itsessäni. Päinvastoin. Olen oppinut todella arvostamaan niitä ominaisuuksia itsessäni, joita ennen kirosin. Niitä, jotka tekevät minusta ainutlaatuisen, mutta joita ennen vanhaan pidin omituisina. Sillä näin minulle oli yhteiskunta ja elämäni ihmiset opettaneet. Ja minähän tietenkin pidin muiden totuutta totena, omanani. Onneksi tiedän nyt paremmin ja onneksi uskalsin lähteä etsimään omaa totuuttani.

Olen avautunut energioille. Kaikenlaisille. Tiedän aamulla herättyäni millainen energia yleisesti sillä hetkellä vallitsee. Tunnen energian muutokset kollegtiivisesti ja tiedän melkeinpä välittömästi mitä energiaa käymme ihmiskuntana läpi. Tämä on ollut ihanaa uuden oppimista. Energiaherkkyys on kasvanut kaikin puolin. Pystyn aistimaan toisen mielentiloja ja jos näen jonkun fyysisesti tiedän kyllä heti, mitä elämässä on menossa, vaikkei niistä puhuttaisi ääneen.

Ymmärrän nyt, että vähäinen tavaramäärä on minulle välttämätöntä, jotta en kuormitu liikaa, sillä liialla tavaralla varustettu koti on minulle energeettisesti tukala. Ymmärrän nyt myös miksi pidän paikat siistinä. Tämä pitää paitsi asuinympäristöni energiat puhtaana, mutta myös omat energiani pysyvät balanssissa. Ahdistun liiallisen tavaramäärän keskellä tai kovin tunkkaisessa ja sotkuisessa miljöössä. Energia jää kaikkeen kiinni. Niin se vain on. Ja minä tunnen sen. Ymmärrän nyt, että tarvitsen paljon aikaa yksin ja luonnon keskellä, sillä se pitää minut tiiviisti omassa keskuksessani, enkä näin lähde mukaan "muiden mielentiloihin", jotka eivät minulle kuulu. En usko enää energia suojauksiin tai siihen, että jonkun toisen energia voisi tehdä minulle mitään, sillä oma energiakehoni on nyt ehjä. Sitä ei voi enää mikään läpäistä.

Kun mieleni keveni, sai myös henkimaailma lisätilaa. Olen avautunut tälle puolelle minussa pikku hiljaa, silllä tämä on ollut prosessi siinä missä mikä tahansa muukin uusia asia. Sille pitääkin antaa aikaa. Joskus menee kuukausia, etten kuule tai näe mitään. Silloin olen kyseenalaistanut omat kykyni, vaikka kyseessä on ollut henkimaailman kunnioitus minua ja prosessiani kohtaan. Joskus tarjottimellani on vain ollut niin paljon muuta mietittävää, ettei siinä hetkessä ole ollut tilaa enää muulle. Ihmismieli on äärimmäisen rajallinen, emmekä me pysty mitenkään käsittämään tätä suurta kokonaisuutta, jossa elämme ja sen tarkoituksen mukaisuutta. Emme mitenkään pysty selittämään kaikkea, vaikka kuinka tutkimme ja haluaisimme tietää totuuden. Noh, henkimaailmassa tämä kaikki tiedetään. Niin se vain on.

On ollut ihana antautua tälle puolelle itsessäni ja kun viimein olen oppinut itse arvostamaan sitä, niin kappas vaan, saan arvostusta myös itseni ulkopuolelta. Viimeksi eilen kuulin, että tämä on lahja. Tämä selvänäköisyys- ja kuuloisuus. Tämä herkkyys energioille, josta ennen olen itseäni ruoskinut. Mutta totta tosiaan. Minulla on lahja, jonka annan tästä eteenpäin puhjeta täyteen kukkaansa. Gambiassa eläminen tämän puolen kanssa on ollut paljon helpompaa, sillä siellä henkimaailma on osa kulttuuria ja sitä itseasiassa arvostetaan. Täällä tämä lahja on arvostelun kohde, joka tuomitaan, jolle nauretaan, jota ei arvosteta ja jota ei ymmärretä lainkaan. Hörhöilyksi kutsutaan. Tänä päivänä annan jokaisen ajatella ihan miten itse haluaa, se ei vaivaa minua enää, enkä anna sen estää minua toteuttamasta tätä puolta itsessäni.

Tänä päivänä olen yhteydessä henkioppaisiini koko ajan. Jos jokin asia mietityttää, istun alas, olen hiljaa ja kysyn neuvoa. Vastaus tulee aina. Vastaus, joka ei välttämättä ole sitä mitä haluan kuulla, mutta jonka hyväksyn vilpittömästi. Sillä, he tietävät niin paljon enemmän kuin minä. Ja rakkaus, jota he tuntevat minua kohtaan, on niin valtavaa, etten osaa sitä sanoin kuvailla.

Myös edesmenneet ovat aktivoituneet. Näen ja kuulen heitä paljon. Tämä maailma vetää puoleensa kuin magneetti, sillä heillä on niin paljon tietoa, joka meiltä täällä ihmiselämässä puuttuu. Kuten sanoin, ihmisen mieli on TODELLA rajallinen. Henkimaailma on maailma, jonka kanssa tahdon tehdä yhteistyötä. Ilman muuta ja ehdottomasti! Opin niin paljon heiltä ja heidän apunsa meille täällä maan päällä on korvaamatonta.

Siispä hyväksyn viimein täysin tämän puolen itsessäni, sillä tottahan se on. Minulla on lahja. Toisilla se on lauluääni, minulla se on tämä. Muun muassa. Yksi siis tietää kaikkien kalojen nimet ja elinalueet. Toinen tuntee koko Englannin historian läpikotaisin. Yksi haluaa tutkia avaruuden valtavaa kauneutta ja toinen tekee lauluja laulujen perään. Minun kiinnostuksen kohteeni on henkimaailma. Taito, joka itseasiassa on meillä kaikilla, jos vain avaudumme sille. Tiedän jo, että tulevaan kuuluu yhteistyö edesmenneiden kanssa. Ja tästä olen hyvin innoissani. En tiedä miten tämä tulee käytännössä toteutumaan, mutta minulla ei ole mitään kiirettä. Ja minulla on täysi luottamus tuonne yläkertaan. Minua ohjataan kyllä. Tilanteet vain tapahtuvat ilman sen kummempaa haloota. Luonnollisesti.

Minulta on joskus kysytty mikä on minun intohimoni. Jos saisin tehdä ihan mitä vaan ilman, että minun tarvitsisi miettiä rahaa tai muiden ihmisten mielipiteitä. Mitä tekisin? Noh, nyt minulla on vastaus tähän kysymykseen. Olen viimein löytänyt intohimoni pelkojeni ja uskomusteni takaa ja olen kuin pikku tyttö karkkikaupassa. Enkä anna enää minkään estää minua, sillä häpeän sijaan, olen ylpeä.

Mikä on sinun intohimosi, jos sinulla ei olisi mitään rajoitteita itsesi ulkopuolelta?

Ihmisen mieli ja keho on todella mielenkiintoinen kokonaisuus. Siihen kuuluu niin paljon ja kaiken tulisi olla tasapainossa, jotta voisimme oikeasti hyvin. Ei voi olla kehoa ja mieltä ilman sielua (eli henkisyyttä). Hengitän, olen siis henki eli sielu eli henkinen. Ei se sen kummempaa ole. Yhtä lailla kuin pidämme huolen kehosta liikunnan avulla tiedän nyt, että mielen ja sielun huoltaminen on aivan yhtä tärkeää. Ne ovat suoraan yhteydessä kehon hyvinvointiin. Ja päinvastoin. Itseasiassa on ihan hullua, että tästä on tehty "hörhöilyä", sillä itse näen nyt, että ennen kaikkea tämä minusta kokonaisuutena huolehtiminen, on äärimmäistä viisautta. Sehän olisi ihan sama kuin jos antaisimme vauvalle ruuan ja vaihtaisimme vaipan, mutta emme koskaan ottaisi sitä syliin ja halittelisi häntä?!?

Siispä yksi käy kalassa ja saa mielen rauhoittumaan sillä. Toinen meditoi ja yksi lukee elämäntaitokirjoja. Toinen kiikaroi avaruutta ja toinen etsii uusia kasvisruokareseptejä netistä. Yksi hakee kiksit laskuvarjohypystä ja toinen polttelee pilveä silloin tällöin. So be it. Minä keskustelen kuolleiden kanssa ja vedän diskojumppia olohuoneessani. Eikös elämä olekin aivan mahtavaa?!?!?!!