On tullut aika jättää hyvästit tälle blogille, joka on palvellut minua päiväkirjan muodossa vuodesta 2016. Blogini avulla olen saanut kirjoitettua auki sisäistä puhdistumistani ja näin olen saanut itsekin paljon ymmärrystä omasta prosessistani. Aina, kun kirjoitan tai puhun asiat auki, ne avautuvat paremmin myös itselleni. Olen oppinut, että minulla on sana hallussa eli osaan kirjoittaa loistavasti. Myös moni turha pelko on saanut kyytiä juuri sen vuoksi, että blogini on ollut kaikkien luettavissa. Todella henkilökohtaisten asioiden avaaminen julkisesti, on paitsi vapauttavaa, se on myös tuonut minut kirjoitus kirjoituksen jälkeen lähemmäs todellista itseäni.
Tämä polku on ollut pitkä ja kivinen, mutta joka ikisen haasteen arvoinen. Olen oppinut, että kaikki on minussa. Ihan kaikki se, mitä ennen hain itseni ulkopuolelta. Olen oppinut hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen ja sen lisäksi ne piirteet, joita ennen kirosin, ovatkin muuttuneet siunaukseksi. Tekeväthän ne minut osaltaan juuri sellaiseksi kuin olen. Ainutlaatuiseksi.
En mitenkään voinut tietää mihin olotilaan päädyn tämän matkani aikana. Olen ilman muuta kuullut puhuttavan autuudesta, keveydestä ja totaalisesta vapaudesta, mutta eihän niitä voi mitenkään käsittää, ennen kuin ne itse kokee. Nyt on viimein aika päästää irti kaikesta vanhasta. Kiittää ja siunata opeista, joita olen saanut ja jotka olen rohkeasti kohdannut.
Elämä ei ole pelkkää shampanjalasien kilinää. Meissä asuu käsittämätön pelko kohdata kipeitä asioita itsessämme ja näin pakenemme niitä mitä erinäisimmin tavoin. Itse kiitän itseäni sydämeni pohjasta, että elämän polkuni johti sisäisen puhdistuksen tielle, sillä en vaihtaisi tätä olotilaa enää mihinkään. Ulkopuolisen silmissä on ehkä näyttänyt siltä, että olen uinut tunneaallokoissa (niin kuin olenkin!) ja että olen koko ikäni poukkoillut tilanteesta toiseen. Nyt tiedän, että olen edelläkävijä ja olen siitä äärimmäisen ylpeä. Olen uskaltanut tuoda näkyville sen, mitä niin moni pakoilee ja piilottelee. Olen rohkeasti seurannut elämäni virtaa ja sallinut kaikenlaisten muutosten tulla. Ja rohkeasti olen ottanut nuo muutokset vastaan. Mikään muu tässä elämässä ei lopulta ole varmaa muuta kuin kuolema ja muutos. Minä olen sinut molempien kanssa.
Nyt olen jonkin uuden, mielettömän mahtavan edessä ja minun on aika jatkaa elämääni privaatisti. Tuntuu kuin olisin lentokone, joka odottaa lennonjohdolta lähtölupaa. Juuri tässä hetkessä monikaan asia ei ole linjassa sydämeni ohjauksen kanssa. Siispä on muutoksen aika. Linjata ne asiat, jotka eivät enää palvele ja resonoi ja tehdä näin tilaa sille, joka on minulle tarkoitettu.
Jätän blogini auki, sillä voihan olla, että sinäkin päätät aloittaa sisäisen matkasi. Toivon, että omat kokemukseni voivat tuoda sinulle apua ja lohtua. Ehkä uusia näkemyksiäkin matkallasi kohti omaa aitoa itseäsi ja omaa totuuttasi. Minä olen omani löytänyt ja nyt edessäni on ikään kuin tyhjä valkoinen taulu, jota saan alkaa värittelemään ihan uusin värein, uusin silmin, joita pelko ei enää pääse tummentamaan. Kiitos kaikille teille, jotka olette olleet matkallani mukana tavalla tai toisella.
Halauksin,
Saija :o)
IN ENGLISH
The time has come to say goodbye to this blog, that has been serving me as a diary ever since 2016. Through my blog I have had a change to open my inner journey to myself and this way I have gotten a lot of understanding about my own process and myself. Always when I write or talk, things open up to me more clearly. Through this blog I have learned that I am actually good with words and with writing. Also many of my fears have been released, because my blog has been public. To share such a personal things, is not only freeing, but it has also taken me more and more closer to my true self.
This journey has been long and hard, but worth of every challenge. I have learned, that everything is already in me. All the things that I used to look from outside. I have learned to accept myself fully just the way I am and those characters that I used to curse, have now changed into blessings. After all, those characters are the ones that make me who I am. Unique.
I could have not imagined the inner state I end up after this journey. Of cause, I had heard people talking about bliss, new kind of lightness and total freedom, but these are things, that are impossible to understand, until you experience them yourself. Now, it is finally time to let the old go. Give big thanks to all the lessons I have got and boldly faced.
Life is not all about champagne class chinks. Inside of us there lives this huge fear of facing things that are hurtful and we run from those things in many different ways. I thank myself from the bottom of my heart that life lead me into this inner cleansing journey, because the way I feel now inside, is something that I wouldn't trade for anything. If you have been following this journey or you have been part of my life for a long time, it might have looked like I have been swimming in the emotional "up and down" -waves (and I have!) and that I have been bouncing from one situation to another all my life. Now I know that I have been a forerunner and I am so proud of this. I have had the courage to bring out in pubic those things, that so many of us are hiding and running away from. I have bravely followed the flow of life and I have allowed all the changes to come. And I have embraced those changes. After all, the only thing that is sure in life, is death and change. I am very okey with both of them.
Now I am in front of something amazingly new and it is time to continue my journey in private. I feel like I am an airplane and I am just waiting for permission to fly. Right now, in this very moment, not many things in my life, are aligned with my heart. How could it be, since I am not the same person anymore! So it is time for change. It is time to align those things that don't serve or resonate with me anymore and this way, make room for the things that are meant for me.
I will leave my blog open. You never know, maybe you decide to start your own inner journey at some point. I hope that my experiences can bring you hope and comfort. Maybe you get some new perspectives when you are bit by bit making your way into your true self and towards your own truth. I have found mine and now it is like I have a white, empty painting in front of me. And I can start to paint this canvas with new, fresh colors and with new eyes that are not blocked with the darkness of fear. I want to thank all of you for sharing this journey with me one way or another.
I am finally the change I want to see in this world and with this change of mine, I promise to add love to this world as much as I can. At the end, it is love that conquers all!
Hugs,
Saija :o)
No comments:
Post a Comment