Minä rakastan rahaa!

Jep. Raha. Kaikki sitä tarvitsevat, mutta väistämättä suurin osa sen olemassa oloa kiroaa. Mutta onko se kirous sittenkään? Eikö jokaikinen väline tässä maailmassa ole meitä varten? Eikö raha tai vaikkapa tupakka opetakin meille todella paljon itsestämme, omista uskomuksistamme ja peloistamme? 

Nyt, kun sisäinen maailmani tuntuu ehjältä ja kriitikko minussa on viimein hiljentynyt kokonaan huomaan, että itseni helliminen ja hemmottelu nousee tämän hetkiseksi teemaksi. Miten paljon aikaa ja energiaa me käytämme muihin? Miten paljon rahaa ja materiaa me annamme synttäri, - hää- ja rippilahjoina? Entä miten paljon uskallat käyttää rahaa itseesi? Usein käy niin, että vasta myöhemmällä iällä meissä herää terve itsekkyys, jonka nojalla uskallamme viimein käyttää omia rahojamme omien mielitekojemme toteuttamiseen.

Minä olen tuossa pisteessä nyt. Minä haluan hierontaan. Kasvohoitoon. Haluan uusia vaatteita. Haluan matkustella ja syödä ihania aterioita aina vaihtuvissa maisemissa. Uusi tunne on, että ensimmäistä kertaa koen olevani kaiken ihanan arvoinen. Minä ansaitsen tulla hemmotelluksi ja minulla on täysi oikeus satsata itseeni. Tässä on vain yksi mutta. Raha. Onko niin, että jossain alitajunnassani on vielä kasapäin rahaan ja rikkauteen liittyviä uskomuksia? Että, jos on rahaa, niin on jotenkin paha?

Raha on yhtä ristiriitainen aihe, kuin seksi ja siitä ollaan miljoonaa eri mieltä. Rikkaat tuomitaan ja köyhiä sympatisoidaan. Rikkaat ovat ahneita paskoja, jotka käyttävät yksityiskoneita ja näin saastuttavat ilmaa. On se jumalauta, että miljoona laitetaan hääkutsuihin ja jossain päin lapsia kuolee nälkään!

Omien isovanhempieni kokemukset sota-ajasta ja silloin vallinneesta pulasta kummittelevat vielä vahvasti mielessäni. Raha pitää ansaita kovalla työllä, eikä saa olla kiittämätön. Säästää pitää pahan päivän varalle ja nöyryys tulee säilyttää. Kerskua ei saa, eikä keneltäkään saa kysyä paljonko he tienaavat kuukaudessa. Jos saat, muista vastapalvelus, ettet jää mitään velkaa. Älä lainaa keneltäkään penniäkään, omillaan on toimeen tultava. Rahasta pidetään kiinni kynsin ja hampain, vaikka tilin saldo näyttäisi mitä. Tai sitten on toinen ääripää. Olematonta rahaa tuhlataan ja velkakierteet ovat osa arkipäivää. Pikavippi on paras ystävä ja velaloilla kuitataan toiset velat. Raha on tabu, jota vihataan, kirotaan ja jonka puutteesta voivotellaan jatkuvasti. 

Huomasin oman sisäisen puheeni tässä pari päivää sitten, kun astuin sisään kirpputorille ja löysin muutamia ihania urheilutoppeja. Pieni pirulainen olkapäällä kuiskasi heti: "Älä nyt tuhlaa vähiä rahojasi! Ei sinulla ole rahaa!" Hetken seisoin toppien kanssa käytävällä. Koko satsi tulisi maksamaan neljä euroa! Silloin kuului toinen ääni: "Onko tililläsi rahaa?" Mielessäni vastasin kyllä. "Silloin sinulla on rahaa, eikö totta?" Wau! Totta! Kävelin kassalle ja lähdin innosta pinkeänä kotiin uusien toppieni kanssa. Olen toki ollut tietoinen rahaan liittyvistä uskomuksistani jo vuosia, mutta ensimmäistä kertaa todella huomasin, miten itselleni puhun ja hoen. 

Sain itseni verekseltään kiinni uskomuksesta, jota olen hokenut itselleni koko ikäni: "En voi, ei mulla ole rahaa." Vaikka olen ollut töissä ja tienannut hyvin eli tämä hokema ei missään nimessä ole ollut totta, mielessäni on asustellut puutteen ajatus. Rahojen säästäminen ja piheys ovat olleet ominaispiireitäni, sillä olenhan kasvanut ilmapiirissä, jossa aamiaiselta jääneet riisimurojen jämätkin löytyivät lättytaikinan seasta! Mitään ei heitetty pois ja kaikki säästettiin. Rahaa ei tuhlailtu, vaikka sitä olisi ollutkin ja aina etsittiin halvimmat vaihtoehdot kaupasta. Ei ihme, että suhde rahaan on nurinkurinen. 

Luojan kiitos, sain itseni kiinni tuosta sisäisestä puheesta. Ja nyt päätän tietoisesti kääntää puheen positiiviseksi. Raha on itseni rakastamista! Mitä enemmän minulla on rahaa, sen parempi! Raha tulee helposti ja vaivattomasti! Minä rakastan rahaa!

Sain myös itseni kiinni rikkaiden tuomitsemisesta ja tajusin heti, että niin kauan, kuin tuomitsen heidät (tai kenet tahansa), olen kiinni vanhoissa ajatusmalleissa. Sitä mukaa, kun hyväksyntä itseäni kohtaan kasvoi, kasvoi se myös muita kohtaan. Myös rikkaita. Mitä helvettiä se minulle kuuluu mitä kukakin tekee rahoillaan? Olen kateuttani tuominnut rikkaat, sillä en ole itse USKALTANUT ja SALLINUT itseni rikastua! Siispä olin sitä mieltä, että kaikki rikkaat ovat paskoja, eivätkä ajattele muuta kuin itseään. Noh, tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Olipa sitten kyseessä rikas tai köyhä, aina löytyy hyviä ja vähemmän hyviä tyyppejä. 

Sitä mukaa, kun uusi sisäinen maailmani vahvistuu ja mitä enemmän opin tuntemaan itseäni, sitä enemmän haluan rahaa. Ihan rehellisesti, minä haluan rikastua. Minä haluan niin paljon rahaa, ettei minun ikinä enää tarvitse miettiä koko asiaa. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan, etten koe tästä minkäänlaista syyllisyyttä. 

En ole koskaan ollut materialisti, eikä auton koolla tai vaatemerkeillä ole ollut minulle minkäänlaista merkitystä. Eikä näin ole vieläkään. Enemmän on kyse siitä, että viimein uskallan satsata itseeni. Haluan antaa itselleni kaiken mitä halajan. Se ei ole keltään pois. Ei edes niiltä nälkää näkeviltä lapsilta. Mitä jos on niin, että jos maailmassa olisi enemmän tietoisia, itseään aidosti rakastavia ihmisiä, joilla olisi runsaasti rahaa? Olisiko maailma silloin parempi paikka elää? 

Juuri nyt keskityn siis tietoisesti muuttamaan sisäisiä mantrojani rahan suhteen. "Minulla on varaa!" "Minä rakastan rahaa!" Ja yllättävää kyllä, jokin rahastressi helpottaa. Tottahan toki olen paininut tämän asian parissa jo vuosia. Olenhan minä putsannut niin paljon myös rahaan liittyviä uskomuksia ja pelkoja pois. En ole enää vuosiin viettänyt unettomia öitä rahan vuoksi. Olen reissannut ja rakentanut uusia koteja milloin mihinkin ja aina rahaa on jostain siunaantunut. Jonkinmoisen vapauden olen tässä asiassa siis jo saavuttanut. 

Mutta nyt lähdetäänkin ihan uusille leveleille, sillä minä haluan PALJON rahaa! Miljoonia, triljoonia! Haluan uida rahassa ja tuntea sen tuoksun. Haluan avata verkkopankkini ja ihastella tilini saldoa yhä uudelleen ja uudelleen. Olen jo saanut kokea ja oppia mitä on olla köyhä. Nyt on aika oppia jotain uutta. On aika oppia miltä tuntuu olla rikas!

Siispä jatkan sukellusta omaan sisimpääni ja puhdistelen rahaan liittyviä uskomuksia. Minä en ole syntynyt tänne kärsimään, vaan elämään ihanaa ja täyteläistä elämää. Ja raha on yksi vapauden muoto. Raha on yksi itseni rakastamisen muoto. Siispä BRING IT ON! Minä rakastan rahaa ja raha rakastaa minua!