In English: What and why - Because perfect was boring!
Jos et ole vielä lukenut tarinaani, niin löydät sen täältä:
Madam Freedom - Kuka minä olen
Tässä blogissa jaan oivalluksiani, ajatuksiani ja mietteitäni sisäisen eheytymismatkani varrelta.
Haluan selvittää miten luoda unelmaelämä sisältä käsin: from inside out.
Ja minä rakastan kirjoittamista. Jos en voi puhua kenellekään saadakseni selkeyttä ajatuksiini, minä kirjoitan. Kirjoittamisen kautta ilmennän myös luovaa puoltani.
Tässä blogissa astun omaan sisäiseen voimaani, omaan totuuteeni ja omaan elämänrytmiini. Kyse on aitoudesta ja autenttisuudesta. Vanha minäni eli täysin mielen kautta ulkoisten seikkojen ohjaamana, mutta nyt elän sydämestäni käsin. Vanha minäni seurasi sitä, mitä olin oppinut muilta, mutta nyt minua ohjaa oma sisäinen totuus ja intuitio.
Olen aina rakastanut satuja ja piirrettyjä, ja rakastan syvästi sisäistä lastani – pikku-Saijaa, joka rakastaa leikkiä, pitää hauskaa ja nauraa! Kuten tiedämme, eheytymisen matka voi olla uskomattoman vaikeaa, intensiivistä ja toisinaan hyvin yksinäistä. Tällä matkalla on hetkiä, joita kukaan muu ei voi kulkea puolestasi.
Mutta tehdäksemme asioista hieman kevyempiä ja myös leikkiäkseni luovuudellani, nimesin sieluni (sydämeni, korkeamman minäni) ja egoni. Näin syntyivät Victoria (sieluni) ja Roger (egoni).
Joten joskus kun kirjoitan, kirjoitan Victorian näkökulmasta. Tai Rogerin. Täällä suomenkielisessä blogissa he ovat mukana vähemmän, mutta englanninkielisessä blogissani heidät mainitaan usein.
Ensin hieman VICTORIASTA, korkeammasta minästäni. Hän on sydämeni ääni, sisäinen viisauteni ja sisäinen ohjaukseni. Hän pystyy aina näkemään elämäni laajemmasta perspektiivistä. Hän on yhteyteni Universumiin. Hän osaa seurata ympärillämme olevia energioita ja virrata niiden mukana. Hän on se, joka muuttaa elämänläksymme maagiseksi sisäiseksi viisaudeksi. Hän on ystävällinen, viisas, ja hänellä on iso sydän täynnä myötätuntoa ja empatiaa kaikkia eläviä olentoja kohtaan.
Hänen asenteensa minua kohtaan on todella varaukseton. Hän ei koskaan tuomitse minua. Hän tietää, mitä olen tässä elämässä käynyt läpi ja kuinka paljon rohkeutta tämä sisäisen eheytymisen matka vaatii. Siksi hän rakastaa, kunnioittaa ja ihailee minua valtavasti. Hän on suurin fanini!
Seuraavaksi hieman ROGERISTA, egostani. Hänellä oli tapana hallita elämääni. Hän oli niin äänekäs, ankara ja kriittinen. Ennen hän piteli käsissään elämämme ohjaksia, joten älä luule hetkeäkään, että hän luovutti kuljettajan paikkansa Victorialle helposti! Ei ei! Kesti kauan, ennen kuin hän oli valmis siirtymään apukuskin puolelle.
Luulen, että tämä eheytymismatka on ollut vaikein juuri hänelle, koska hän tietää ja tuntee vain vanhat tavat toimia. Rogerin täytyy tietää, pakottaa, hallita, suunnitella ja sitten toimia. Hän osasi toimia vain ehdollistumisemme, pelkojemme, sisäisen kipumme, uskomustemme ja kypsymättömyytemme kautta. Hänen oli todella vaikea ymmärtää ja tottua meidän uuteen tapaamme elää ja olla - "go with the flow" -mentaliteettiin.
Mutta hän on myös erittäin rohkea ja erittäin ystävällinen – ja hän kyllä tiesi miljoona tapaa hämmentää minua! Hän oli meidän draamakuningattaremme! Mutta ilman Rogeria en olisi siinä, missä olen tänään.
PIRRE oli sisäisen kriitikkoni nimi. Kun aloin parantaa sisäistä kriitikkoani, terapeuttini neuvoi minua nimeämään hänet ja antamaan hänen äänensä tulla täysin kuulluksi. Ja niin minä tein. Sillä oli valtava merkitys!
Tapa, jolla minulla oli tapana ruoskia itseäni, oli toisesta maailmasta – todella hardcorea.
Antamalla nimet (Victoria, Roger ja Pirre) olemukseni ydinosille minun oli paljon helpompaa nähdä asiat ikään kuin ulkopuolisen silmin – mikä teki siitä vähemmän henkilökohtaista ja helpompaa käsitellä.
Pirre on – tai oikeastaan oli – melkoinen persoonallisuus! Hän oli se, joka syytti minua kaikesta ja tuomitsi minut tavoilla, joita en enää itsekään voi uskoa. En ollut koskaan tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi nätti. Sanoin tai tein aina jotain väärin. Hän oli se, joka halusi minun olevan täydellinen ja tekevän enemmän, enemmän, enemmän!
Pikkuhiljaa hän alkoi hälvetä, ja nyt hän on enää pelkkä kaukainen muisto. RIP, Pirre!
Kuten huomaat, tässä blogissa on kyse eheytymisestä, sisäisistä muutoksistani, kasvustani ja polustani kohti todellista vapautta. Siis mielen vapautta.
Kyse on myös luovuudesta, itsensä toteuttamisesta.
Kyse on siitä, että iso-Saija antaa vihdoin pikku-Saijalle kaikki ne asiat, joita meillä oli tapana etsiä ulkopuolelta: rakkautta, huomiota, hyväksyntää, lupaa, neuvoja, turvaa, onnea, rauhaa ja iloa. Vain muutamia mainitakseni.
Joku sanoi kerran, että tämä sisäinen matka ei ole 100 metrin sprintti; se on maraton.
Ja hän oli täysin oikeassa.
Halauksin,
Saija 😇
No comments:
Post a Comment