In English: What and why - Because perfect was boring!
Jos et ole vielä lukenut tarinaani, niin löydät sen täältä:
Madam Freedom - Kuka minä olen
Kuten esittelyssäni kerroin, aloitin pitkän eheytymismatkani noin 20 vuotta sitten. Kyllästyin ja väsyin totaalisesti jatkuvaan "täydellisyyden tavoitteluun". Jahtasin jotain sellaista mitä ei ole olemassakaan!
Jossain kohtaa mieleeni tuli ajatus blogista, johon voisin kirjoitella ajatuksiani tämän puhdistus matkan varrelta. Paitsi, että selkeytin mieltäni tällä tavoin, näin kongreettisesti miten sisäinen maailmani alkoi muuttumaan.
Kirjoitukset ovat minun ajatuksiani, eivätkä ole mikään "ultimate" totuus. Pidätän itselläni myös oikeuden omienkin ajatusteni muuttumiseen. Mikään ei ole minulle enää musta-valkoista. Maailma muuttuu ja minä muutun sen mukana. Tätä on minulle henkinen kasvu.
Blogin motiivina toimi myös luovuus. Olen aina omannut valtavan mielikuvituksen ja tykkään tehdä uusia asioita. En ollut koskaan pitänyt blogia, enkä tiennyt siitä mitään, mutta nyt päätin opetella.
Tällä matkalla on ollut monia hetkiä, jotka on pitänyt kokea ja kulkea yksin. Vain minä voin tuntea omat tunnelukkoni. Tästä blogista on ollut paljon apua tällaisina hetkinä.
Ja minä rakastan kirjoittamista. Kirjoittamisen kautta ilmennän luovaa puoltani.
Olen myös aina rakastanut satuja ja piirrettyjä, ja rakastan syvästi sisäistä lastani – pikku-Saijaa, joka rakastaa leikkiä, pitää hauskaa ja nauraa!
Tehdäkseni asioista hieman kevyempiä ja leikkiäkseni mielikuvituksellani, nimesin sieluni (korkeamman minäni) ja egoni. Terapeuttini ehdotti, että lisään joukkoon sisäisen kriitikkoni.
Näin syntyivät Victoria (sieluni), Roger (egoni) ja lopulta myös Pirre (sisäinen kriitikkoni).
Antamalla nimet (Victoria, Roger ja Pirre) olemukseni ydinosille minun oli paljon helpompaa nähdä asiat ikään kuin ulkopuolisen silmin – mikä teki siitä vähemmän henkilökohtaista ja helpompaa käsitellä.
Joten joskus kun kirjoitan, kirjoitan Victorian näkökulmasta. Tai Rogerin. Täällä suomenkielisessä blogissa he ovat mukana vähemmän, mutta englanninkielisessä blogissani heidät mainitaan usein.
Ensin hieman VICTORIASTA, korkeammasta minästäni. Hän on sydämeni ääni, sisäinen viisauteni ja sisäinen ohjaukseni. Hän pystyy aina näkemään elämäni laajemmasta perspektiivistä. Hän on yhteyteni Universumiin. Hän osaa seurata ympärillämme olevia energioita ja virrata niiden mukana. Hän on se, joka muuttaa elämänläksymme maagiseksi sisäiseksi viisaudeksi. Hän on ystävällinen, viisas, ja hänellä on iso sydän täynnä myötätuntoa ja empatiaa kaikkia eläviä olentoja kohtaan.
Hänen asenteensa minua kohtaan on todella varaukseton. Hän ei koskaan tuomitse minua. Hän tietää, mitä olen tässä elämässä käynyt läpi ja kuinka paljon rohkeutta tämä sisäisen eheytymisen matka vaatii. Siksi hän rakastaa, kunnioittaa ja ihailee minua valtavasti. Hän on suurin fanini!
Seuraavaksi hieman ROGERISTA, egostani. Hänellä oli tapana hallita elämääni. Hän oli niin äänekäs, ankara ja kriittinen. Ennen hän piteli käsissään elämämme ohjaksia, joten älä luule hetkeäkään, että hän luovutti kuljettajan paikkansa Victorialle helposti! Ei ei! Kesti kauan, ennen kuin hän oli valmis siirtymään apukuskin puolelle.
Luulen, että tämä eheytymismatka on ollut vaikein juuri hänelle, koska hän tietää ja tuntee vain vanhat tavat toimia. Rogerin täytyy tietää, pakottaa, hallita, suunnitella ja sitten toimia. Hän osasi toimia vain ehdollistumisemme, pelkojemme, sisäisen kipumme, uskomustemme ja kypsymättömyytemme kautta. Hänen oli todella vaikea ymmärtää ja tottua meidän uuteen tapaamme elää ja olla - "go with the flow" -mentaliteettiin.
Mutta hän on myös erittäin rohkea ja erittäin ystävällinen – ja hän kyllä tiesi miljoona tapaa hämmentää minua! Hän oli meidän draamakuningattaremme! Mutta ilman Rogeria en olisi siinä, missä olen tänään.
PIRRE oli sisäisen kriitikkoni nimi. Tapa, jolla hänellä oli tapana ruoskia minua, oli toisesta maailmasta – todella hardcorea.
Pirre on – tai oikeastaan oli – melkoinen persoonallisuus! Hän oli se, joka syytti minua kaikesta ja tuomitsi minut tavoilla, joita en enää itsekään voi uskoa. En ollut koskaan tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi nätti. Sanoin tai tein aina jotain väärin. Hän oli se, joka halusi minun tavoittelevan täydellisyyttä ja tekevän enemmän, enemmän, enemmän!
Pikkuhiljaa hän alkoi hälvetä, ja nyt hän on enää pelkkä kaukainen muisto. RIP, Pirre!
Kuten huomaat, tässä blogissa on kyse eheytymisestä, sisäisistä muutoksistani, kasvustani ja polustani kohti todellista vapautta. Mielen vapautta.
Kyse on myös luovuudesta ja itsensä toteuttamisesta. Ilman luovuutta, olen vain tyhjä kuori.
Toivottavasti kirjoitukseni herättävät ajatuksia.
Halauksin,
Saija 😇
No comments:
Post a Comment