Saija Kujanpää

Saija Kujanpää

2 December 2021

Sinä olet vastuussa omasta vapaudestasi!

"Olen syntynyt vapaana ilmentämään vapaata tahtoani ja sisäistä viisauttani omantakeisella tyylilläni. Nykymaailman informaatiotulva on useimmiten pelkoa luovaa ja vapautta rajoittavaa. Vapaus on yksi arvokkaimmista synnyinlahjoistasi. Sinulla on universaali lupa täällä vapaan tahdon planeetalla valita JOKA HETKI uudeksi. Nyt onkin oivallinen hetki havahtua näkemään, olenko todella vapaa? Ellet ole, niin mille annat vapautesi ja minkä vuoksi?" 
- Päivi Kaskimäki - 

Minulle vapaus on mielentila. Se on perspektiivi, jolla katselen tätä maailmaa. Minulta kesti vuosia ymmärtää, että MINÄ ITSE olin vapauteni esteenä. Minähän se olin, joka pelkäsi, häpesi, ei kehdannut. Minä se olin, joka taipui tuhannelle mutkalle miellyttääkseen muita, etten vaan loukkaisi ketään ja etten jäisi yksin. Minä se olin, joka huolehti ja oli aina oikeassa. Minä se olin, joka antoi neuvoja niitä pyytämättä ja astuin näin muiden tontille. Minä se VALITSIN jäädä paskoihin parisuhteisiin ja minä se SALLIN ihmisten kohdella minua huonosti. Nyt ymmärrän, ettei mikään, eikä kukaan voi riistää minulta vapauttani. Niin käy vain, jos SALLIN niin tapahtuvan.

En koskaan ymmärtänyt mitä tarkoittaa seistä omassa voimassaan. Miten niin en ollut muka oman elämäni ohjaksissa. Olinhan työnarkomaani, kunnollinen, kontrolloiva suorittaja, jolla olivat kaikki langat omissa käsissään. En ollut lainkaan tietoinen siitä miten omat pelkoni ja uskomukseni ohjasivat elämääni. 

Yksinjäämisen pelko, hylkäämisen pelko, kuoleman pelko, rahan pelko, jaksamisen pelko. Totuus on, että meistä joka ikinen kantaa näitä pelkoja sisimmässään. Siispä annamme oman elämämme ohjakset ulkopuolisten tahojen käsiin sitä edes tajuamatta. Miellytämme pomoa, puolisoa, lapsiamme, ystäviämme ja sukulaisiamme oman hyvinvointimme kustannuksella. Uhraudumme muiden puolesta niin pitkälle, että lopulta makaamme kehäraakkina sohvan pohjalla täysin uupuneina. Pidämme itsemme kiireisinä, jottemme joutuisi kohtaamaan omaa sisäistä maailmaamme. Addiktiot ja itsetuhoinen elämä ovat seurausta siitä, ettemme uskalla ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistamme, omasta elämästämme ja voimme sisäisesti huonosti sen vuoksi. Pahaa oloa on pakko pakoilla keinolla millä hyvänsä! Me uskomme kyseenalaistamatta valtiota, mediaa, muita ihmisiä, sillä se on helpompaa, kuin katsoa omaan sisimpäämme. 

Me kertakaikkiaan PELKÄÄMME olla vapaita. Sillä vapaana vastuu KAIKESTA ELÄMÄSSÄSI on sinulla. Nyt et voikaan enää syyttää ketään, etkä mitään itsesi ulkopuolelta omista olotiloistasi tai reaktioistasi. Et voikaan enää tulla kotiin työpäivän päätteeksi ja syyttää "Riittaa", koska se on sellainen riitapukari ja on aina aiheuttamassa kitkaa muiden välille. Jokin sinussa asuva pelko on reagoitunut "Riitan" sanomisista ja tekemisistä ja siksi olet vihainen. Ja vihaisena pysyt, ennen kuin sinä istut itsesi kanssa ja kysyt miksi olen vihainen "Riitalle". Miksi reagoiduin "Riitan sanomisista"? Jos oikein innostut kaivelemaan, niin luultavasti löydät lapsuudestasi jonkun henkilön, joka oli "juuri niin kuin Riitta" ja jonka sanomiset ovat jääneet kaivelemaan alitajuntaasi. Huomaatko nyt, että kyse ei ole siis "Riitan" sanomisista, vaan siitä että sinussa heräsi jokin menneisyyden tunnemuisto, joka on käsittelemättä. 

Ja "Riitallahan" on toki omat pelkonsa, joita hän syytää ympäristöönsä sen sijaan, että katsoisi peiliin ja työstäisi niitä. 

Kun olet OIKEASTI vapaa mikään, eikä kukaan voi enää vaikuttaa sinuun. Jos reagoidut toisen sanomisista tai tekemisistä, kyseessä on oma pelko reaktiosi, eikä sillä ole mitään tekemistä kenenkään muun kanssa. Sinä todella luot omaa elämääsi ajatustesi ja toimintatapojesi kautta ihan joka päivä. Vapauden avaimet ovat todellakin omissa käsissäsi!

On ollut mielenkiintoista seurata koronan nostattamaa lauma-ajattelua ja pelkoa. Me annamme fyysisen vapautemme avaimet valtioille ja tuuttaamme lyttyyn toisin ajattelijat. PELKO!

Joka ikinen valtion virkamies, presidentti mukaanlukien, on MEILLÄ töissä. SINÄ se olet, joka maksaa heidän palkkansa. Jos olisit yrittäjä ja työntekijäsi ottaisivat ohjat yrityksestäsi ilman, että sinulla olisi mitään sananvaltaa, mitä tekisit silloin? Sallisitko tämän tapahtuvan? Rokotetut lyttäävät rokottamattomat ymmärtämättä lainkaan, että loppu viimein kaikki rajoitteet tulevat koskemaan ihan kaikkia. Jos olisit pilotti lentokoneessa ja matkustajat päättäisivät yht' äkkiä, että he pystyvät hoitamaan koneen laskeutumisen, mitä tekisit? 

Sinä olet oman elämäsi pilotti ja lentokoneesi avaimet ovat sinun käsissäsi. Kysymys kuuluu, kenen sallit istua "ratin takana"?

Me alistumme mukisematta uusiin rajoituksiin ja elintilamme pienenee entisestään. Tämä vain siksi, että me SALLIMME tämän tapahtuvan. Ja me sallimme sen siksi, että elämme todeksi pelon maailmaa. Pelko näkee kauhuskenaariot ja mutaatiot ja pelko pelkää aina pahinta. 

Missä kohti me alamme ymmärtämään, että jokaisen sinun vapauden avain löytyy omasta sisimmästä?

Jos huolehdit koronasta ja sen mutaatioista, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos pelkäät kuolemaa, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos tuomitset toisen ihmisen ratkaisut vain, koska hän ei tee SINUN haluamiasi valitoja, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos olet aina oikeassa ja junttaat mielipiteesi läpi vaikka väkisin, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos kontrolloit ja hallitset, stressaat ja pidät tiukasti kiinni elämäsi piuhoista, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos huolehdit muista, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos uhraudut muiden puolesta oman itsesi kustannuksella, ovat omat pelkosi käsitelemättä. Jos et uskalla kertoa totuuttasi, vaan miellytät muita, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos jauhat paskaa muista ja muiden elämästä, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos annat vapautesi avaimet kenellekään muulle, kuin itsellesi, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos tyydyt puolikuolleeseen parisuhteeseen/ystävyyssuhteeseen, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos annat kohdella itseäsi huonosti, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos tyydyt yksipuolisiin ihmissuhteisiin, joissa sinä annat ja annat mitään saamaatta, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Tässä vain muutamia esimerkkejä "pelon maailmasta". 

Huomaatko nyt miten pelko ohjaa elämää?

Ihan rehellisesti, minä työstän pelkojani edelleen. Ilman muuta. Minä olen valinnut vapauden ja tämä tarkoittaa sitä, että olen valmis kohtaamaan pelkoni sitä mukaa, kun niitä eteeni ilmaantuu. Vuosien pelkojeni työstäminen on tuottanut tulosta, sillä elänhän itseni näköistä elämää. Olen äärimmäisen tietoinen kaikesta ja ilmaisen rohkeasti sisäistä viisauttani silloin, kun minusta siltä tuntuu. Niissä kanavissa, jotka koen itselleni mieleisiksi. Jos joku ottaa herneet nokkaan, niin voi voi. Silloin jokainen voi kaivella omat pelon herneet nokastaan ja kohdata ne, mikäli haluaa. Se ei kuulu minulle. Minua eivät kontrolloi valtio tai muut ihmiset. Minä en keskity muiden elämään, vaan teen omastani niin hyvää kuin mahdollista. En tyydy puolinaiseen, vaan tahdon parasta! Leikin rajoitusleikkejä silloin, kun ne ovat tarpeen, mutta muutoin en niistä juuri piittaa. 

Koko kirjoitukseni tarkoitus on ehkä saada sinutkin havahtumaan. KUKA SINUN LENTOKONETTASI OHJAA? Istutko itse ohjaajan penkillä vai vieläkö annat muiden sanella kaapin paikan? SINÄ voit muuttaa minkä tahansa "ei toimivan" asian elämässäsi. Ihan minkä vaan! Se vaatii vain rohkeutta ja päättäväisyyttä sekä hiukan tietoista toimintaa. Kun alkaa tietoisesti muuttamaan omia totuttuja toimintatapojaan, on se ihan sama, kuin opettelisi kirjoittamaan uudelleen toisella kädellä. Se vaatii siis keskittymistä, aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta jos minä olen siihen pystynyt, niin kyllä sinäkin siihen pystyt. Jos OIKEASTI tahdot. 

Tämä pandemia on ohi, kun meistä jokainen uskaltaa päästää pelosta irti. Tämä pandemia on ohi, kun me päätämme, että se on ohi. Niin se vain on. Se mihin energiasi keskität, se lisääntyy. Ihan niin kuin takkavalkea. Tuli hiipuu pikku hiljaa hiillokseksi, kun lakkaamme heittämästä halkoja tuleen, eikös?

Jos siis haluat tämän pandemian loppuvan, keskity omien pelkojesi käsittelyyn. Unohda hetkeksi maailman tapahtumat ja mutaatiot. Sulje uutiset ja sosiaalinen media ja keskity oman sisäisen maailmasi tutkimiseen ja pelkojesi kohtaamiseen. Meistä jokainen tietää ja tuntee tämän maailman ongelmat ja haasteet, mutta ne eivät muutu mielenosoituksilla, muita syyttämällä tai ketään ristiinnaulitsemalla. Tämä maailma muuttuu vain, kun meistä joka ikinen ottaa vastuun omasta sisäisestä maailmastaan, uskaltaa kohdata pelkonsa ja näin muuttaa omia, fakkiintuneita ajatusmallejaan. Meidän on turha voivotella lastemme hyvinvoinnin puolesta, jos emme itse ole valmiita kohtaamaan omaa syvintä itseämme! 

Ajattele kuka olisit ilman pelkoa? Miltä maailmasi ja elämäsi näyttäisi ilman häpeää, kiirettä, suorittamista? Mitä jos tapahtuukin vain parasta, sen pahimman skenaarion sijaan?



28 September 2021

Sisimmästä käsin

Me ihmiset koemme useasti elämämme aikana, että olemme jonkin uuden edessä. Kyseessä voi olla parisuhde tai työ, joka on "kaluttu loppuun", eikä siitä saa enää sitä tyydytystä, jonka se ennen ehkä antoi. Voit kasvaa ulos kaveruussuhteista, paikkakunnasta tai jopa maasta, jossa olet syntynyt. Tämä uloskasvu asettaa meidät uuden tilanteen eteen. Mitäs nyt? Mitä seuraavaksi?

Minä olin ennen kova kyselemään neuvoja itseni ulkopuolelta. Tottahan toki minä tein viime kädessä omat päätökseni, mutta hain niille kovasti vahvistuksia ystäviltäni tai perheeltäni. Nyt on toisin.

Olen viettänyt viime ajat aika hiljaista eloa. Pidän yhteyttä vain muutamiin ihmisiin ja viihdyn isolla parvekkeellani pilviä katsellen. Jokin minussa pistää vastaan: "tätäkö sinä sitten haluat elämäsi olevan?!" Jokin ääni huutaa minun olevan näkymätön ja ettei minulla ole mitään merkitystä, jollen jaa ajatuksiani jatkuvasti Facessa tai tee jotain muuta suurta ja merkittävää ihmiskunnan hyväksi. Eihän se nyt käy päinsä, että sitä vaan "lillutaan" päivästä toiseen tekemättä mitään "järkevää". Egoni yrittää saada minut väkisin keksimään uuden nettisivun tai jonkinlaisen palvelun niille, jotka kaipaisivat apua omalla sisäisellä tiellään, mutta sydän ohjaa lempeästi takaisin parvekkeelle. "Jatka vaan kirjasi lukemista, ole vaan. Kaikki järjestyy kyllä. Ja nyt, ei ole aika kysellä muilta mitä sinun kuuluisi seuraavaksi tehdä. Sinä tiedät kyllä, joten luota siihen." Olen viimein siinä tilanteessa, että minun on luotettava elämäni ratkaisuissa vain omaan intuitiooni. Vain minä voin olla avuksi minulle ja tähän minun on opittava luottamaan. 

Mutta sydämeni ja uusi olemukseni sekä egoni käyvät sisäistä kamppailua. Se ei ole mukava olotila, sen voin myöntää heti rehellisesti. Sisäinen ristiriita on ajoittain niin valtava, etten meinaa kestää sitä. Se tekee olon raskaaksi ja usein koenkin olevani ikään kuin Zombie, joka "hengittää päivästä toiseen". Mihin on kadonnut iloni ja kevyt olemukseni. Tätä kirjoittaessanikin tunnen raskautta, joka melkein saa minut jättämään tämän kirjoituksen väliin. Minulle kirjoittaminen on kuitenkin sama asia, kuin ystävälle jutteleminen ja siksi minun on saatava purkaa ajatuksiani ulos. Yhtä hyvin voin kirjoittaa ne tänne, sillä olen satavarma, etten ole yksin näiden asioiden kanssa. 

Moni meistä kokee kyseenalaistavansa nyt elämäänsä. Teenkö niitä asioita, joita oikeasti haluan tehdä? Vietänkö aikaani niiden ihmisten kanssa, jotka ovat myös minua varten? Myös monenlaiset tunneskaalat tuntuvat nyt olevan pinnalla. Aamulla herää yllättäen turhautuneena tai vihaisena. Tai surullisena. Mistä on kysymys?!

On aika kääntyä sisäänpäin. Pysähtyä oikeasti itsensä äärelle. On aika ymmärtää, että kaikki ulkoinen on lainaa ja jos olemme siitä riippuvaisia, elämämme on yhtä vuoristorataa. Mutta jos uskallamme kääntyä sisäänpäin, ei yksikään ihmissuhde tai työ voi sisäistä rauhaamme heilauttaa. 

Me ihmiset olemme tottuneet hakemaan "kicksejä" itsemme ulkopuolelta. Toinen ei tarvitse suuriakaan tapahtumia löytääkseen iloa. Toinen kaipaa extreme -lajeja, joilla saadaan elämä tuntumaan elämältä. Ja ilman muuta, jokainen tehköön juuri niin kuin itse haluaa. Minä olen kuitenkin uudessa tilanteessa. 

Kuvitellaan kaupunki, joka on täynnä valoja iltahämärällä. Nuo valot kuvastavat kaikkea sitä ulkoista, josta ennen hain sisältöä elämääni. Se saattoi olla ilta ystiksen kanssa tai joogatunti. Se saattoi olla baari-ilta tai metsälenkki. Kaikkea sitä on tullut koettua. Kaikki nämä koetut, ulkoiset virikkeet ovat tuoneet sisälleni mielihyvää, onnen tunteita, mutta myös vihaa, surua ja murhetta. Näin se elämä kuuluukin mennä. 

Nyt olen kuitenkin tilanteessa, jossa ulkoiset virikkeet eivät enää tuota minulle iloa tai surua samoin, kuin ennen. Yksi kerrallaan nuo kaupungin valot sammuvat ja virikkeet vähenevät. Minua ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta (juuri nyt). Se mikä ennen tuotti mielihyvää, ei yht' äkkiä tunnukaan enää miltään. Ihan kuin olisin kasvanut ulos tuosta ulkoisten virikkeiden kaupungista. Mitä minä nyt sitten teen?!? Ei ole ihme, että olotila on kuin elävällä Zombiella, kun mikään ei huvita, eikä mihinkään kiinnosta mennä. 

Mutta sen sijaan, että kyseessä olisi äärimmäisen huolestuttava tilanne, koenkin tilanteeni ihan päinvastoin. Minä olen nimittäin nyt siinä tilanteessa, että minun on aika löytää aito ilo ja onni sisältäni. Kun olemme "ulkoa ohjautuvia", meidän elämämme heilahtaa, jos jokin ulkoinen tekijä muuttuu. Silloin me saatamme kokea iloa tai surua, riippuen tilanteesta. Mutta kun pääseekin käsiksi omaan sisäiseen taikuriin, mikään ulkoinen ei voi sitä taikuria heiluttaa. Se heiluttelee taikasauvaansa huolimatta mitä maailmassa tapahtuu. Ei niin, etteikö taikuri olisi tietoinen maailman menosta, mutta kun ilo löytyy omasta sisimmästä, sitä ei mikään ulkoinen voi poistaa. 

Ulkoapäin ohjautuva reagoituu ympäristönsä tapahtumista, sisältä käsin ohjautuva ei. Siispä voisi sanoa, että se, joka löytää onnen sisältään, tekee siitä pysyvää. Se ei siis ole olotila, joka pysyy vain benji -hypyn verran, vaan se on sisälläsi koko ajan. Kicksejä ei tarvitse hakea ulkoisesti, vaan niistä kickseistä tuleekin osa sinua!

Koko tämä prosessi on minulle äärimmäisen haastava, jännittävä, ahdistava, huikea, ällöttävä, kevyt ja raskas. Tämä vaatii paljon yksinoloa, luottamusta ja mielen vahvuutta. Ja huikean määrän kärsivällisyyttä! Ja sanoinko jo kärsivällisyyttä!

Tätä prosessia ei voi kiirehtiä, eikä sillä ole deadlinea. Kaikki kolahtelee kohdilleen sisältä käsin, kun on sen aika. Se, että olen tulossa sisältä käsin täydeksi tuntuu ihan uskomattomalta. Minä, entinen läheisriippuvainen ja social butterfly, joka pelkäsi jäävänsä elämästä paitsi, jossei ottanut osaa joka ainoaan kissanristiäiseen, joka järjestettiin?!? 

Kun sydän ottaa ohjat, siinä ei minulla ole mitään sananvaltaa. Ja mielelläni minä annan ohjat pois, sillä mieleni ei voi tietää sitä, minkä sydän tietää. Tämä elämä on siis intuitiivista elämää, jossa saan vihjeen seuraavasta askeleesta hiukan ennen, kuin se pitää ottaa. Saan tiedon mitä tehdä seuraavaksi, mutta siinä se sitten onkin. Loppu selviää paikan päällä. Juuri nyt, tämä prosessi "pitää minut kiireisenä". Olemisen tilassa. Tietenkin teen tanssijumppani ja joogani ja näen ihmisiäkin, mutta todella valikoidusti. Minä päätin oppia rakastamaan itseäni ehdoitta monta vuotta sitten ja olen sitoutunut itseeni 200 %:sti. Mikään, eikä kukaan ei siis voi tulla väliin ja oman sisäisen kipinän sytyttäminen loppuiäksi on nyt menossa. 

Kun olen täysi sisältä käsin, en ole enää riippuvainen mistään ulkoisesta. Kaikki ihmiset ja tapahtumat, jotka tulevat elämääni, ovat valtava lisä jo täydessä elämässäni. Tiedän, että olen täyttänyt sisäisen ammeeni, kun voin maata sohvalla, katsoa puita ja todeta, etten ole koskaan ollut onnellisempi! Olen saanut tästä kokemuksia matkani varrella, enkä ole ikinä kokenut mitään vastaavaa! Se on aivan huikea fiilis! Ja tätä olotilaa kohti teen sisäistä matkaa. Tiedän, että tuo ilon ja onnen olotila on todellinen olemukseni, mutta päästäkseni siihen käsiksi, minun oli pakko puhdistautua traumoistani, peloistani ja uskomuksistani. Kai sitä voisi sanoa, että lähestyn "my true essence" - sitä oikeaa, aitoa minua. Minun vain piti sammuttaa "vanhat valot" (traumat, pelot, uskomukset), jotta "uudet" (autenttisuus, intuitiivisuus, sydämenohjaus) voisivat syttyä. 

Olen siis ihmeissäni, haltioissani ja äärimmäisen turhautunut, sillä kärsivällisyys ei ole edelleenkään hyveeni. Mutta minä sinnittelen, hengittelen, Zombina tai taikurina, päivästä riippuen sillä tiedän, että kun viimein saan sisäisen valoni sytytettyä, ei sitä voi enää kukaan sammuttaa. Ei kukaan muu kuin minä, sillä tämä on Saijan Show (minun elämäni) ja ohjaajana toimii sydämeni. Vielä valot ovat himmeinä, mutta olkoon se sitten juuri nyt niin. Minä harjoitan kärsivällisesti olemista ja itseni kuulemista ja luotan, että se päivä vielä tulee, kun valokatkaisijani siirtyy off:sta on -tilaan. Ja sitten vasta rakkaat, alkaa oikeasti Saijan Show!





Mitä tapahtuu, kun "reipas tyttö" minussa kuolee?

In English:  What happens when the "capable girl" in me finally dies? Olen syntynyt vahvaksi. En fyysisesti, vaan henkisesti. Pien...