Facebook heitti nenäni eteen tänään muiston rippikuvastani. Ah, sweet 15! Tuo kuva muistutti minua siitä, miten olen nyt tietoisesti taivaltanut "henkistä tietä" yli 10 vuotta. Ja voi kuulkaa rakkaat, mä olen niin älyttömän kypsynyt koko "henkisyys" sanaan. Me olemme henkisiä, koska hengitämme ja that's it! Se, että joku on "henkinen" ja toinen ei, tuo valtavan kuilun ihmisten välille ja se jos mikä, ei todellakaan ole "henkistä"?! Ja kyllä! Minäkin nostin itseni jossain vaiheessa enemmän "henkiseksi", kuin muut, kunnes putosin siltä jalustalta persiilleni! Ja kiitän siitä joka päivä! Niin kauan, kuin henki pihisee, minä olet henkinen! Minä päätin 10 vuotta sitten lähteä sisäiselle matkalle, tutustumaan siihen ainutlaatuiseen Saijaan, jota en ollut koskaan tavannut. Tästä oli ja on kyse, ei "henkisyydestä". Minä halusin tutustua minuun, sillä tiesin, että muiden uskomukset tai ajatukset minusta eivät olleet se totuus.
En tiedä oletteko te kokeneet niin, mutta minulle tulee usein kaikista "henkisistä" kirjoituksista ja videoista se mielikuva, että minussa olisi jotain vikaa. Olen ikään kuin 10 vuoden ajan yrittänyt koko ajan muuttaa jotain minussa, jotta en olisi niin huono, kun reagoin, niin kuin reagoin. Tai että minussa on oltava joku hullusti, kun en osaa olla Zen -tilassa koko ajan.
Ja yht' äkkiä se valtava paine muuttaa jatkuvasti jotain minussa, ei enää resonoi minulle lainkaan. Hyväksyn. Siinä se. Sana, joka muuttaa kaiken. Hyväksyn pahan oloni ja näin se menee nopeammin ohi. Hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen ja näin hyväksyn myös muut. Hyväksyn. Piste. Siinä minun "henkinen" opetukseni teille muruset!
Ja kun olen viimein oppinut tuntemaan itseni, niin se mikä on ehkä huvittavinta on, että ydin olemukseni ei ole muuttunut mihinkään, vaikka olen niin kovasti yrittänyt muuttua! Se mikä on muuttunut, on tieto siitä miksi reagoin asioihin, niin kuin reagoin. Uskallan vetää rajat ja sanoa ei. Uskallan kokeilla kaikkea hullua ajattelematta mitä muut siitä sanovat. Ja mikä parasta, tunnen nyt aidon Saijan paremmin kuin koskaan ja olen äärettömän ylpeä tuosta kauniista naisesta! Ja kyllä! Uskallan sanoa sen ääneen!
Tämä ihana kuva muistuttaa minua siitä, että pidän jalat tukevasti tämän maan kamaralla. Että tätä tämä elämä on. Ihan tätä. Ihanuutta, ärsyttävyyttä, naurua ja itkua. Ihania tilanteita ja vähemmän ihania tilanteita. Ei se siitä muutu rakkaat! Mehän olemme täällä oppimassa!
Olen pikku hiljaa jättäytynyt pois sellaisista ryhmistä, joista minulle tulee olo, että minussa on jotain vikaa tai että olisin jokin itselleni hyvän esteenä. Kirjallisuus on jäänyt pois, videoitakin katson tosi vähän. Minussa on jo kaikki. Vain minä tiedän mikä on minulle parhaaksi ja jos vien huomion itsestäni ulkopuolelleni, oloni on niin kökkö, että palaan kiireen vilkkaa kysymään Saijalta, että mitäs me tässä tilanteessa tehdään. Ja ei niin, ettenkö olisi tarvinnut joka ikistä kurssia, kirjaa tai luentoa, päinvastoin! Olen niistä jokaisesta todella kiitollinen! Enhän olisi näin vahvasti omassa voimassani ilman niitä!
Nykyään ympärilläni on ihmisiä, joiden kanssa saan olla oma itseni ja joilta saan oppia joka kerran, kun keskustelemme. Otan mielelläni ajatuksia vastaan, sillä minä haluan koko ajan oppia lisää itsestäni ja elämästä yleensä. Joskus sukellan liian syvälle ajatusten syövereihin, kunnes saan potkun takalistoon ja palaan taas siihen olotilaan, ettei tämä nyt niiiiiiiiin vakavaa ole.
Mutta haluan korostaa, että sinussa ei ole mitään vikaa! Jos haluat tutustua itseesi paremmin, niin siihen kannustan ehdottomasti. Tää on ihan parasta! Ja jos voisin antaa itselleni jonkin neuvon näin jälkikäteen, kehoittaisin ottamaan löysemmin rantein ja huumorilla. Joskus se peilikuva saa naurattaa!
Sinä olet kaunis! Sinä olet ainutlaatuinen! Juuri sellaisena kuin olet <3 ! Ihan niin kuin minäkin <3 !
No comments:
Post a Comment