Armo puhdistumisessakin!

Niinpä se koitti ensimmäinen "puhdistuspäivä". Jätin pois aamukahvin ja korvasin sen teellä. Nautin ihanan marjasmoothien. Kaipasin kahvia ja joka aamuisia Marie -keksejä.

Aamulenkillä tyttären kanssa juteltiin tästä projektista. Tytär kysyi, onko tarpeen olla niin ehdoton?

Aivan. Hän oli ihan oikeassa. Mieli innostui ajatuksesta saada kevyempi olo ja kirkkaampi iho, muutamassa päivässä! Mutta sydän ei ollutkaan valmis.

Innostun asioista tuhannen sadasosasekunnissa. Ja yhtä nopeasti innostus laantuu. Sydämeni on siis todella viisas! Se ei vaan kertakaikkiaan anna minun enää olla itselleni liian ankara tai tehdä liian radikaaleja liikkeitä. Uskomatonta, mutta niin se on, että tahto riittää. Tahto syödä terveemmin ja voida paremmin. Sen jälkeen kaikki käy kuin itsestään. Ei tarvitse pakottaa yhtään mitään. Ja vielä, kun rakas ystävä muistutti, ettei minun tarvitse noudattaa kurssin aikataulua vain, koska niin on materiaaliin kirjoitettu, sain rauhan. Voin tutustua minulle uusiin ruoka-aineisiin ihan rauhassa, kokeilla reseptejä ja fiilistellä. Kuulostella kehon tuntemuksia ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan.

Kun annoin itselleni armon tässä asiassa, huomasin tutkivani kaupassa kaikkia minulle uusia ruokatarvikkeita intoa täynnä! Mukaan lähti kassillinen uusia marjoja ja hedelmiä smoothieita varten. Tuoreen mintun tuoksu huumaa koko asunnossa. Aion todellakin tehdä huomenna aamulla itselleni voimaannuttavan vihersmoothien, mutta aion myös nauttia aamukahvin ihan hyvällä omalla tunnolla! Verkkokurssimateriaalin mukana tuli ihania reseptejä, joita haluan kokeilla mahdollisimman pian.

Tämän päivän opetus: Teen sen minkä teen, mutta haluan tehdä sen ilolla. Heti, jos tekemiseen tai sen ajattelemiseen tulee ahdistusta tai stressiä, on aika jättää asia sikseen. Vielä ei ole oikea hetki. Taitaahan se olla niin, että harva meistä on "oppinut kävelemään päivässä". Otan tähän saman ajatuksen. Nyt haparoin tämän uuden ravintomaailman kiemuroissa ja yritän punkea pystyyn. Jalat vahvistuvat sitä mukaa, kun harjoittelen pystyyn kampeamista ja joku päivä huomaan käveleväni. Ruokavalio tulee siis muuttumaan, pikku hiljaa. Huomasin juuri, etten ole ostanut irtareita pian kahteen viikkoon! Jostain syystä ei vaan ole tehnyt mieli niitä, mutta en ole niitä itseltäni kieltänytkään. Oivallinen esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun ei pakota mitään, vaan antaa asioiden vain tapahtua.

Verkkokurssimateriaaleissa oli myös ladattava päiväkirja. Paitsi, että siihen tulisi joka päivä kirjata tuntoja syömisestään ja ruokien tekemisestä ja vaikutuksista, kuuluu siihen myös kiitollisuuspäiväkirja. Ja siinä olikin uusi ajatus; "Mainitse kolme asiaa miksi olet kiitollinen jostain."

Tänään olen siis kiitollinen tyttärestäni: hän on aurinkoni, sanoo asiat suoraan ja soittaa joka päivä, jos minä en huomaa sitä tehdä. Olen kiitollinen ystävästäni: hän on aina minua varten, sanoo asiat suoraan ja jaksaa kannustaa elämässä eteenpäin. Olen kiitollinen itselleni: että opin joka päivä lisää, että kuulen itseäni jo niinkin hyvin ja että uskallan puhua asioista, jotka painavat mieltäni. Olen kiitollinen paikallisesta kaupasta: sen upeista valikoimista, hintatasosta ja tuotevalikoimien laajuudesta.

Lupaan antaa itselleni armon innostua asioista ja sallin myös innon laantua. Annan armon sille, että asiat saavat tapahtua ilman suorittamista ja ilman itseni ulkopuolelta tulevia paineita. Kiitos siis tästä päivästä, tämä oli hyvä päivä!

Nyt iltateetä tuoreiden mintunlehtien kera!