Irtipäästämisen ihanuus!

Päästä irti. Anna asioiden vain tapahtua. Kun päästät irti, Universumi saa tilaa tuoda elämääsi uusia, upeita tilaisuuksia. Päästämällä irti, annat vanhan mennä ja uuden tulla.

Aaaaah!!! Tätä irtipäästämisen dilemaa olen tässä mietiskellyt päivänä muutamana. Seuraan jonkin verran muita blogeja tai henkiseen kasvuun liittyviä nettisivuja. Luen niitä satunnaisesti ja viime aikoina olen törmännyt tähän irtipäästämisen ihanuuteen. Viesti minulle - varmasti!

Päästä irti. Ok. MITEN?

Huomaan turhautuvani teksteistä, joissa kehoitetaan päästämään irti, mutta missään ei kerrota kirjoittajan omaa kokemusta siitä, miten hän on sen tehnyt. Jos olen halukas päästämään irti, miten sen teen?!?

Riittääkö halu siihen? Hoenko mielessäni "LET GO" - "PÄÄSTÄN IRTI"? Täytänkö kämppäni pienillä muistilapuilla, joissa jokaisessa on tuo ihana, vapauttava teksti. Josko näin se iskostuisi tajuntaani? Ja ennen kaikkea MITÄ ON IRTIPÄÄSTÄMINEN?!?

Mitä jos en osaa päästää irti, niin eikö Universumi silloin tuokaan minulle ihania asioita?! Olenko jotenkin surkeampi kuin muut, kun en osaa päästää irti? Mistä ihanasta jään paitsi, jos en osaa päästää irti?!?!

Ulkoiset viestit, kuten "päästä irti" saattavat aiheuttaa valtavia mielen sisäisiä paineita tai huonommuuden tunnetta. Riippuen siitä missä kohtaa olet elämässäsi. Minkään henkisen opin ei kuulu tehdä niin. Minun mielestäni.

Itse en vaatisi itseäni "päästämään irti", vaan hyväksymään sen mikä on juuri nyt. Jos koen olevani jumissa, hyväksyn sen. Jos koen kontrolloivani liikaa, hyväksyn sen. Jos koen suunnittelevani liikaa, hyväksyn sen. Pelkkä oman mielentilan hyväksyminen ja sen tiedostaminen lähtee viemään asioita eteenpäin. Jos siihen on tarvetta. Mielen jumi saattaa aueta ihan mielettömän nopeasti hyväksynnän kautta. Hyväksyntä - irtipäästäminen. Tämä tuntuu paljon armollisemmalta ja rakkaudellisemmalta.

Päästän irti tai en, minä en jää mistään paitsi. Universumi on meissä kaikissa ja palvelee minua ihan siinä missä muitakin. Jos en osaakaan päästää irti, niin sitten silläkin on tarkoituksensa juuri tässä hetkessä opettaa minulle jotain. Minä olen täällä oppimassa elämää ja itseäni ihan joka päivä. En tavoittele jatkuvaa Zen -tilaa, vaan haluan nähdä, tuntea ja kokea. Minä saan päästää irti tai olla päästämättä. Molemmat ovat elämälle ok. Molemmat ovat minulle ok.

Päätän siis päästää irti irtipäästämisen paineista ja päätän kulkea elämän virran mukana. Kun oppi ajatuksesta, että minun pitäisi päästää jostain irti on saatu, elämän virta vie kohti uusia oppeja.

Yksinkertaista, eikös?