Minä kuuntelen vain minua!

Mitä minä haluan? Maailman vaikein kysymys, toisina päivinä. Maailman helpoin kysymys, toisina.

Eilen ja tänään olen päättänyt kuulla vain minua. Siis tarkoitan ihan tietoisesti, ajan kanssa ja reagoitumatta ensimmäisiin impulsseihin. Mitä haluan pukea päälle, mitä haluan syödä, miten haluan aikaani viettää ja kenen kanssa. Ja mitkä päivät olenkaan saanut!

Aamulla fiilistelen aamupalaa. Jos en välitä yhtään mikä on terveellistä tai mitä netissä neuvotaan, vaan lähden ihan siitä mitä minun tekee mieli. Valitsen kahvin, aamupuuron ja ihanan smoothien. Jaaaa tietysti muutaman Marie-keksin. Olo on kylläinen ja täyteläinen. Olen aamusyöppö ja voisin silloin syödä vaikka pikku-ukkoja. Annoin siis mennä ja niin siinä vierähti parituntinen kirjan ja aamupalan ääressä. Ihan mahtavaa! I soooo enjoyed this!

Sitten pääsen vaatekomeron ääreen. Mitä haluan laittaa ylleni, jos en välitä pätkääkään mitä muut ajattelevat tai miltä näytän. Kuulostelen vaatekasojen äärellä tuntemuksia. Mikä väri vetää puoleensa, mitä ominaisuuksia toivon vaatteelta. Mieluiten pyörisin nakuna, mutta se olisi ehkä jo liikaa. Valitsen mukavat, värikkäät vaatteet. Ja säihkyn niiden mukana.

Meikki. Hmmmm. Olen yleensä aika naturelli tyyppi, mutta nyt huomasin haluavani laittaa ripsurit ja levittää kasvoille lievät lahonsuojat. Huulikiiltoa huuliin ja avot! Ei ehkä vienyt kymmentä vuotta iästä, mutta fiilis oli hyvä. Se riittää minulle.

Eilinen päivä vierähti "isoolla kirkolla" eli Helsingissä. Olipa mahtavan elämänmakuista meininkiä. Turistisesonki on ulkomaalaisilla käynnissä, joten katuvilinässä näkee mitä erilaisimpia ihmisiä. Iltapäivällä pysähdyn Espalle kuuntelemaan kahden nuoren kansanmusiikkiesitystä. Ihan mieletöntä! He puhuvat vain Ruotsia, sanan Suomea sinne tänne. He osaavat ottaa soittonsa rennoin ottein ja yksikin repertuaarin biisi oli harjoiteltu vain kerran, jonka he myös mainitsivat. Totesivat vaan, että katsotaan miten menee. Ei paineita onnistumisesta, vaan puhdasta soittamisen iloa! Ihan mahtavaa. Voiko enempää olla oma itsensä. Voin ottaa tästä oppia. Aina ei tarvitse olla niin "valmista". Joskus puoli-valmis voikin olla valmis.

Kotiin päästyäni laitan kynttilöitä palamaan ja lösähdän autuaana sohvalle Netflix seuranani.

Olo on tällä hetkellä autuas. Mitä enemmän jätän elämälle tilaa, sitä enemmän siitä muodostuu mieletön seikkailu, jossa yllätyksiä mahtuu matkaan koko ajan.

En suunnitellut eilistä pizza-hetkeä (en muista koska olisin viimeksi syönyt pizzaa!). Huomasipahan vaan yht' äkkiä nauttivani pizzaa suu juustossa. En myöskään suunnitellut iltajutusteluhetkeä ihanan ystävän luona, mutta yht' äkkiä saan kutsun, eteeni hyvän kahvin ja maailman parhaan korvapuustin. Aaah!

Nyt palavat kotona jälleen kynttilät ja köllöttelen rentona omalla sohvallani. Omassa pikku karamelli-kodissani. Viimeiset päivät ovat siis olleet aurinkoa täynnä (vaikka tänään onkin satanut koko päivän). Nyt Netflix pyörimään ja villasukat jalkaan. Me, myself and I. Just perfect.