Liian pitkään, ikuisena huolehtijana, olen ottanut vastuuta muiden hyvinvoinnista. Ajattelin oikeasti, että koska olen rohkea olemisessani, avoimuudessani ja kirjoituksissani, minun tehtäväni olisi jotenkin "muuttaa ihmisten ajatusmaailmaa" positiivisemmaksi, jotta kaikilla olisi hyvä olla, jotta maailmasta tulisi parempi paikka ja jotta elämä voisi olla jotenkin vähemmän kärsimystä ja enemmän iloista.
Vaan tiedättekö mitä?! Jokainen huolehtikoon itsestään ja elämästään. Minä en jaksa, enkä halua, eikä se ole millään lailla minun tehtäväni. Ei ole koskaan ollutkaan. Ennen halusin huomiota ja että minut jostain käsittämättömästä syystä nostettaisiin jollekin helevetin jalustalle, koska olen niin "rohkea". Että saisin kehuja siitä, miten jokin sanomani muutti jonkun maailman tai että hoitoni olisivat jollain lailla asiakkaan elämää mullistavia. Voi herran jumala näitä mielen temppuja! Ihan kuin minussa olisi jokin supervoima, jota asiakkaissani ei olisi?!
Asiahan on niin, että minä en energiahoidoissani enää "hoida" ketään. Vihdoin ja viimein hoidot eivät ahdista tai vie minusta energiaa millään lailla, vaan odotan innoissani jokaista kohtaamista, sillä olen äärimmäisen otettu ja nöyrä siitä, että saan olla läsnä asiakkaani omalla itseensä tutustumisen matkalla. Se on kuulkaa kiitollista hommaa, sanonpahan vaan!
Villiksen konsepti on nyt asettunut aloilleen. Vihdoin ja viimein. Tilavuokra tuntuu tosi oikealta, sillä nyt tilaan saa todella tulla ihan mitä vaan tekemistä! Jokainen vastaa omista tekemisistään ja tämä puolittaa oman työmääräni. Ah, sekin on valtava helpotus! Nyt kaikki on "korkeamman käsissä" eli joko Villa Vapaus lähtee lentoon tai sitten minua varten on tulossa uusia juttuja. Niin tai näin. Minulle käy kaikki!
Siispä päästän irti siitä, että Villa Vapauden pitäisi olla jotain ihan uutta ja spektaakkelimaista. Että sen pitäisi mullistaa tätä maailmaa jollain tavalla. Kuulkaa, ei sen tarvitse. Jokainen mullistakoon maailmansa ihan itse! Villa Vapaus on ihana, kaunis, tyhjä tila, joka on luotu kaikenlaista tekemistä varten. Sillä simppeli!
Ja nyt minun on aika miettiä, että mikäs se mullistaisi Saijan elämää. Nyt kun vanha painolasti ei enää aiheuta oireita, eikä estä minua millään tavalla. Nyt kun "mini me" on haudattu, itsearvostus on kohdillaan ja voinkin tehdä asioita, koska aidosti haluan, en näyttämisen halusta. Siinä sitä on minulle mietittävää hetkeksi aikaa. Seuraava missioni ei siis liitykään kehenkään sinuun, eikä edes Villa Vapauteen, vaan omaan itseeni ja se on nimeltään:"What is my mojo?!"
Minä olen aina ollut utelias elämästä. Aina. Sen vuoksi olen hiihdellyt työstä toiseen, asuinpaikasta toiseen. Elämän nälkä on ollut mieletön! Jos minut olisi laittanut 20 vuodeksi samaan työhön, yhtä hyvin minut olisi voinut haudata elävältä. Niin se vain on. Ja niin se on vieläkin. Siispä vuosien paikalla olon jälkeen, vuosien itseeni tutustumisen jälkeen, on aika avautua jälleen elämän seikkailuille. Mihin ikinä ne sitten vievätkään. Ei voi tietää ja kun tätä ajattelen, minussa nousee ihan mieletön into pintaan. Aito innostus ja ilo, jota en ole pitkään aikaan kokenut!
Laulaminen on ainakin listalla, sen tiedän. Sen olen jättänyt vuosiksi ja nyt haluan aktivoitua sen suhteen. Matkustelu, BIG YES! Ja miljoonia muita juttuja, joista en vielä tiedä. Sen tiedän, että sydän huutaa BRING IT ON! Ja kuten Villis, minkään tekemiseni ei tarvitse olla täydellistä. Pääasia, että teen into pinkeenä ja nautin joka hetkestä! Pidän hauskaa erilaisten ihmisten kanssa ja nautin nautin nautin! Ps. Haen siis kitaristia, joka olisi valmis jammailemaan kanssani ja saisin kokeilla lauluani pitkästä aikaa - hyvällä pössiksellä ja fiiliksellä eli perfektionistit, älkööt vaivautuko. Ja pss. sinä kitaristi, myöskään sinun ei tarvitse olla täydellinen voidaksesi jammailla minun kanssani! Opetellaan yhdessä! Jos siis tunnet jonkun, joka voisi olla kiinnostunut, niin saa vinkata! Minä olen valmis aloittamaan vaikka heti!Ja tästä pääsemmekin seuraavaan seikkaan. Nimittäin internet. Uh ja ah. Netti on ihana asia, todella. Kaikki on tässä nokan edessä koko ajan. Mutta. Viime aikojen vetäytyminen netin ääreltä on tehnyt todella hyvää ja olen huomannut, että minä tykkään enemmän fyysisistä ihmiskontakteista. Haluan siis jättää koneella vietetyn ajan vähemmälle ja elämän kokemisen enemmälle. Ulos torpasta ja ihmisten pariin! Luontoon, jätskille, skumpalle, tanssimaan, laulamaan, Villikseen siivoamaan, kahville rupattelemaan, ihanalle lounaalle tai aaaaaah, mä niin suosittelen, Flamingon Spahan! Tai ihan mitä vaan!
Blogini säilyy, koska tykkään välillä kirjoitella. En kuitenkaan väkisin, vaan vain silloin, kun minulla on itselleni jotain sanottavaa. Villiksen FB -sivu on tietysti aktiivisessa käytössä, mutta Villiksen ryhmä jää nyt tauolle. Se jää siis olemaan, sillä eihän elämästä koskaan tiedä, mutta toistaiseksi, sinne ei tule enää päivityksiä. Jostain on luovuttava, että jotain tulee tilalle.
Näin jatkuu tämän likan elämän matka kohti uusia elämän seikkailuja! Ihan täpinöissäni olen, vaikka vielä tässä hetkessä kaikki on kuten ennenkin. Paljon on omassa ajatusmaailmassani muuttunut ja tiedän jo, että ihan näillä näppäimillä, nämä uudet ajatukset saavat myös ulkoisen muodon ja tulevat todeksi elämääni. Tai hei, sitten ei! Joka tapauksessa, olen ihan fiiliksissä!
Elämä - astu sisään! Nyt oveni ja sydämeni ovat apposen auki!
