- Päivi Kaskimäki -
Minulle vapaus on mielentila. Se on perspektiivi, jolla katselen tätä maailmaa. Minulta kesti vuosia ymmärtää, että MINÄ ITSE olin vapauteni esteenä. Minähän se olin, joka pelkäsi, häpesi, ei kehdannut. Minä se olin, joka taipui tuhannelle mutkalle miellyttääkseen muita, etten vaan loukkaisi ketään ja etten jäisi yksin. Minä se olin, joka huolehti ja oli aina oikeassa. Minä se olin, joka antoi neuvoja niitä pyytämättä ja astuin näin muiden tontille. Minä se VALITSIN jäädä paskoihin parisuhteisiin ja minä se SALLIN ihmisten kohdella minua huonosti. Nyt ymmärrän, ettei mikään, eikä kukaan voi riistää minulta vapauttani. Niin käy vain, jos SALLIN niin tapahtuvan.
En koskaan ymmärtänyt mitä tarkoittaa seistä omassa voimassaan. Miten niin en ollut muka oman elämäni ohjaksissa. Olinhan työnarkomaani, kunnollinen, kontrolloiva suorittaja, jolla olivat kaikki langat omissa käsissään. En ollut lainkaan tietoinen siitä miten omat pelkoni ja uskomukseni ohjasivat elämääni.
Yksinjäämisen pelko, hylkäämisen pelko, kuoleman pelko, rahan pelko, jaksamisen pelko. Totuus on, että meistä joka ikinen kantaa näitä pelkoja sisimmässään. Siispä annamme oman elämämme ohjakset ulkopuolisten tahojen käsiin sitä edes tajuamatta. Miellytämme pomoa, puolisoa, lapsiamme, ystäviämme ja sukulaisiamme oman hyvinvointimme kustannuksella. Uhraudumme muiden puolesta niin pitkälle, että lopulta makaamme kehäraakkina sohvan pohjalla täysin uupuneina. Pidämme itsemme kiireisinä, jottemme joutuisi kohtaamaan omaa sisäistä maailmaamme. Addiktiot ja itsetuhoinen elämä ovat seurausta siitä, ettemme uskalla ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistamme, omasta elämästämme ja voimme sisäisesti huonosti sen vuoksi. Pahaa oloa on pakko pakoilla keinolla millä hyvänsä! Me uskomme kyseenalaistamatta valtiota, mediaa, muita ihmisiä, sillä se on helpompaa, kuin katsoa omaan sisimpäämme.
Me kertakaikkiaan PELKÄÄMME olla vapaita. Sillä vapaana vastuu KAIKESTA ELÄMÄSSÄSI on sinulla. Nyt et voikaan enää syyttää ketään, etkä mitään itsesi ulkopuolelta omista olotiloistasi tai reaktioistasi. Et voikaan enää tulla kotiin työpäivän päätteeksi ja syyttää "Riittaa", koska se on sellainen riitapukari ja on aina aiheuttamassa kitkaa muiden välille. Jokin sinussa asuva pelko on reagoitunut "Riitan" sanomisista ja tekemisistä ja siksi olet vihainen. Ja vihaisena pysyt, ennen kuin sinä istut itsesi kanssa ja kysyt miksi olen vihainen "Riitalle". Miksi reagoiduin "Riitan sanomisista"? Jos oikein innostut kaivelemaan, niin luultavasti löydät lapsuudestasi jonkun henkilön, joka oli "juuri niin kuin Riitta" ja jonka sanomiset ovat jääneet kaivelemaan alitajuntaasi. Huomaatko nyt, että kyse ei ole siis "Riitan" sanomisista, vaan siitä että sinussa heräsi jokin menneisyyden tunnemuisto, joka on käsittelemättä.
Ja "Riitallahan" on toki omat pelkonsa, joita hän syytää ympäristöönsä sen sijaan, että katsoisi peiliin ja työstäisi niitä.
Kun olet OIKEASTI vapaa mikään, eikä kukaan voi enää vaikuttaa sinuun. Jos reagoidut toisen sanomisista tai tekemisistä, kyseessä on oma pelko reaktiosi, eikä sillä ole mitään tekemistä kenenkään muun kanssa. Sinä todella luot omaa elämääsi ajatustesi ja toimintatapojesi kautta ihan joka päivä. Vapauden avaimet ovat todellakin omissa käsissäsi!
On ollut mielenkiintoista seurata koronan nostattamaa lauma-ajattelua ja pelkoa. Me annamme fyysisen vapautemme avaimet valtioille ja tuuttaamme lyttyyn toisin ajattelijat. PELKO!
Joka ikinen valtion virkamies, presidentti mukaanlukien, on MEILLÄ töissä. SINÄ se olet, joka maksaa heidän palkkansa. Jos olisit yrittäjä ja työntekijäsi ottaisivat ohjat yrityksestäsi ilman, että sinulla olisi mitään sananvaltaa, mitä tekisit silloin? Sallisitko tämän tapahtuvan? Rokotetut lyttäävät rokottamattomat ymmärtämättä lainkaan, että loppu viimein kaikki rajoitteet tulevat koskemaan ihan kaikkia. Jos olisit pilotti lentokoneessa ja matkustajat päättäisivät yht' äkkiä, että he pystyvät hoitamaan koneen laskeutumisen, mitä tekisit?
Sinä olet oman elämäsi pilotti ja lentokoneesi avaimet ovat sinun käsissäsi. Kysymys kuuluu, kenen sallit istua "ratin takana"?
Me alistumme mukisematta uusiin rajoituksiin ja elintilamme pienenee entisestään. Tämä vain siksi, että me SALLIMME tämän tapahtuvan. Ja me sallimme sen siksi, että elämme todeksi pelon maailmaa. Pelko näkee kauhuskenaariot ja mutaatiot ja pelko pelkää aina pahinta.
Missä kohti me alamme ymmärtämään, että jokaisen sinun vapauden avain löytyy omasta sisimmästä?
Jos huolehdit koronasta ja sen mutaatioista, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos pelkäät kuolemaa, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos tuomitset toisen ihmisen ratkaisut vain, koska hän ei tee SINUN haluamiasi valitoja, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos olet aina oikeassa ja junttaat mielipiteesi läpi vaikka väkisin, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos kontrolloit ja hallitset, stressaat ja pidät tiukasti kiinni elämäsi piuhoista, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos huolehdit muista, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos uhraudut muiden puolesta oman itsesi kustannuksella, ovat omat pelkosi käsitelemättä. Jos et uskalla kertoa totuuttasi, vaan miellytät muita, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos jauhat paskaa muista ja muiden elämästä, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos annat vapautesi avaimet kenellekään muulle, kuin itsellesi, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos tyydyt puolikuolleeseen parisuhteeseen/ystävyyssuhteeseen, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos annat kohdella itseäsi huonosti, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Jos tyydyt yksipuolisiin ihmissuhteisiin, joissa sinä annat ja annat mitään saamaatta, ovat omat pelkosi käsittelemättä. Tässä vain muutamia esimerkkejä "pelon maailmasta".
Huomaatko nyt miten pelko ohjaa elämää?
Ihan rehellisesti, minä työstän pelkojani edelleen. Ilman muuta. Minä olen valinnut vapauden ja tämä tarkoittaa sitä, että olen valmis kohtaamaan pelkoni sitä mukaa, kun niitä eteeni ilmaantuu. Vuosien pelkojeni työstäminen on tuottanut tulosta, sillä elänhän itseni näköistä elämää. Olen äärimmäisen tietoinen kaikesta ja ilmaisen rohkeasti sisäistä viisauttani silloin, kun minusta siltä tuntuu. Niissä kanavissa, jotka koen itselleni mieleisiksi. Jos joku ottaa herneet nokkaan, niin voi voi. Silloin jokainen voi kaivella omat pelon herneet nokastaan ja kohdata ne, mikäli haluaa. Se ei kuulu minulle. Minua eivät kontrolloi valtio tai muut ihmiset. Minä en keskity muiden elämään, vaan teen omastani niin hyvää kuin mahdollista. En tyydy puolinaiseen, vaan tahdon parasta! Leikin rajoitusleikkejä silloin, kun ne ovat tarpeen, mutta muutoin en niistä juuri piittaa.
Koko kirjoitukseni tarkoitus on ehkä saada sinutkin havahtumaan. KUKA SINUN LENTOKONETTASI OHJAA? Istutko itse ohjaajan penkillä vai vieläkö annat muiden sanella kaapin paikan? SINÄ voit muuttaa minkä tahansa "ei toimivan" asian elämässäsi. Ihan minkä vaan! Se vaatii vain rohkeutta ja päättäväisyyttä sekä hiukan tietoista toimintaa. Kun alkaa tietoisesti muuttamaan omia totuttuja toimintatapojaan, on se ihan sama, kuin opettelisi kirjoittamaan uudelleen toisella kädellä. Se vaatii siis keskittymistä, aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta jos minä olen siihen pystynyt, niin kyllä sinäkin siihen pystyt. Jos OIKEASTI tahdot.
Tämä pandemia on ohi, kun meistä jokainen uskaltaa päästää pelosta irti. Tämä pandemia on ohi, kun me päätämme, että se on ohi. Niin se vain on. Se mihin energiasi keskität, se lisääntyy. Ihan niin kuin takkavalkea. Tuli hiipuu pikku hiljaa hiillokseksi, kun lakkaamme heittämästä halkoja tuleen, eikös?
Jos siis haluat tämän pandemian loppuvan, keskity omien pelkojesi käsittelyyn. Unohda hetkeksi maailman tapahtumat ja mutaatiot. Sulje uutiset ja sosiaalinen media ja keskity oman sisäisen maailmasi tutkimiseen ja pelkojesi kohtaamiseen. Meistä jokainen tietää ja tuntee tämän maailman ongelmat ja haasteet, mutta ne eivät muutu mielenosoituksilla, muita syyttämällä tai ketään ristiinnaulitsemalla. Tämä maailma muuttuu vain, kun meistä joka ikinen ottaa vastuun omasta sisäisestä maailmastaan, uskaltaa kohdata pelkonsa ja näin muuttaa omia, fakkiintuneita ajatusmallejaan. Meidän on turha voivotella lastemme hyvinvoinnin puolesta, jos emme itse ole valmiita kohtaamaan omaa syvintä itseämme!
Ajattele kuka olisit ilman pelkoa? Miltä maailmasi ja elämäsi näyttäisi ilman häpeää, kiirettä, suorittamista? Mitä jos tapahtuukin vain parasta, sen pahimman skenaarion sijaan?
No comments:
Post a Comment